Hilloja, hilloja ja hilloja...


Tämän vuoden kesä ja parhaillaan kuluva syksy
 on ollut oikein hilloisaa aikaa. Kaikki alkoi jo ani varhain
 raparperichutneystä ja paholaisen hillosta. Kesän lopulla meno jatkui
 mansikkahillolla ja päättyy nyt omenahilloon.
Siihen väliin on mahtunut kiriskkahilloa, 
mustaherukkahilloa ja puolukkahilloa.

 Nyt vain sitten pähkäilen missä välissä ehdin kaikki syödä.
 Ilmeisesti pitää vähän jokaiseen ruokalajiin ujuttaa näitä hilloja.
Olen kuitenkin huomannut osassa hilloista, että maku on vain
parantunut hillon vanhetessa. 
Esimerkiksi raparperichytneyn maku
oli parempaa vasta viikkojen päästä, kun se oli 
kunnolla rauhassa saanut maustua.
Paraikaa odottelen, että josko omenahilloonkin
tulisi enemmän vaniljan makua, 
kun sitä sinne hillon sekaan tangollisen laitoin.


Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiön uusi saareke

Tuoksuköynnös

Lasitettu terassi