Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Onnellisuudesta kuntoremonttiin

Nyt kun on siis oikein elämäänsä miettinyt oikein opuksien kera niin on pakko tulla siihen tulokseen että nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja laitettava itsensä myös ruumiillisesti kuntoon. Mietin vain kuinka sitä aina oman kuntonsa laittaa kaiken muun taakse. Aina on mukamas rahat tai aika vähissä, mutta yleensä ne on tekosyitä. Jos oikeasti joskus katsoisi mihin sitä rahojansa laittaa niin saisi suunnattua ne sinne tarpeelliseen eli hyvinvointiin. Usein ne rahat kuitenkin saattaa humahtaa johonkin ei niin tarpeelliseen tavaraan vaikka kaapit pullisteleekin jo sitä roinaa muutenkin. Nyt sain lopulta tilattua ajan hierojalle, kun niskat ovat niin jumissa. Mutta eihän sitä ihminen ennemmin tajua kuin sitten vasta kun johonkin sattuu ja on aivan pakko. Mutta nyt on hieroja tilattu ja voi onnitella itseään tähän pisteeseen pääsystä :)
No hyvä uutinen hyvinvoinnin rintamalla on myös se, että yhdessä paikallisessa fysioterapia yrityksessä oli avoimet ovet ja ilmoitus lehdessä, että…

Onnellisuusprosentti kasvuun

Olen usein miettinyt mistä se oma onnellisuus lähtee. Paljon tulee luettua lehdistä ja kirjoista kaikkia elämänhallintaohjeita yms. Viimeisin opus jota luin oli Anna-Liisa Valtavaaran Huolena huolehtiminen. Koko kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta jo aluksi se kirja herätteli minua ns. "tähän elämään uudelleen". Tajusin, että onko juuri koskaan käynyt niin, että murehtimisella olisi ollut mitään positiivisia vaikutuksia elämääni. Tulin siihen tulokseen, että eipä juuri ole. Nyt olen sitten mieleni kanssa ollut sellaisella "kuurilla", että olen työntänyt huolet ja muut negatiiviset ajatukset heti pois mielestä ja suunnannut ajatukset positiivisempiin ajatuksiin. Ja minusta jopa tuntuu, että tämä homma toimii. Torjun huonoja ajatuksia heti ja suuntaan ajatukseni positiivisiin ja täten tilaa aivokapasiteetissani jää paljon enemmän itse elämälle ja tämän hetkisten hyvin asioiden käsittelyyn. Osasyyksi kaikelle huonomuistisuudelleni laitan nyt sen, että päässäni o…

Itsekuria kasaamassa

Uusi viikko ja uudet kujeet on taas käynnistynyt hyvällä vauhdilla. Pikkasen oli eilen illalla flunssan poikasta, mutta kunnon yöunilla tilanne jälleen normalisoitui ja tänään pääsi pienen tauon jälkeen vesijuoksuun. On ne kunnon yöunet vain niin ihmeitä tekevä asia!
Viikonloppu vierähti mukavasti vieraillessa, mutta pejantaina kuitenkin vielä kotoiltiin ja kokkailtiin jälleen yhdessä miehen kanssa. Pidimme oikein pitsaperjantain. Se perjantai on sellainen vakio pitsanpaistoperjantai vaikka ei toki joka perjantai pitsaa tehdäkkään mutta aina silloin tällöin. No mutta nyt sitten taas innostuttiin kokeilemaan uusia makuja pitsaankin. Mies oli kuullut hyvän vinkin, että tulee hyvää pitsaa kun siihen laittaa voimakasta Koskelaskijaa. Tottakai meidän oli pakko sitä kokeilla ja voin kertoa, että kannatti. Meinattiin sortua vanhaa tapaan laittaa sinihomejuustoa, mutta onneksi päädyimme rohkeasti kokeilemaan uutta. Rohkea rokan syö voisi sanoa!
Tässä taas tuumin, että on tullut taas vähän re…

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva
Ystävänpäivä meni jo eilen, mutta Hei, eikös joka päivä ole ystävänpäivä! :) Alkuviikko alkoi tosi kurjissa merkeissä, mutta loppuvikkoa kohden elämä pääsi taas hieman raiteilleen ja ystävänpäivä kruunasi sen. Lopulta siis aurinko paistoi risukasaankin ja siitä tuli ehkä ikimuistoisin ystävänpäivä tähän mennessä. Hyvät ystävät, kaverit, tutut, kirjeystävät, läheiset, sukulaiset, lapset, työtoverit ja rakkaat ovat kyllä parasta maailmassa joten kyllä kaikki ovat tämän ystävänpäivän ansainneet tasapuolisesti. Ilo lähtee jakamisesta, yhdessä kokemisesta ja toinen toistaan auttamisesta sekä tietenkin välittämisestä ja rakastamisesta. Voi kun joka päivä todellakin olisi ystävänpäivä ja kaikki hyvät arvot olisi kunniassa aina.

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille vielä! <3

Alkuruoasta jälkiruokaan

Kuva
No niin täällä taas kokkailujen kera. Jotenkin tuolla ulkona sää on niin masentava, että jotain piristävää sitä on ollut tässä pakko keksiä. Ja mikäs sen paremmin lohduttaa mieltä kuin syöminen. Välillä kun oikein mieli synkistyy niin tuntuu että sitä hakee siitä ruoasta pelkästään mielihyvää. No olen yrittänyt hillitä yletöntä syömistä mutta aina se ei onnistu. Viime perjantaina kuitenkin päätimme mieheni kanssa, että nyt herkutellaan oikein kunnolla alkuruoasta aina jälkiruokaa asti. Ei nyt ihan viiden ruokalajin illallista mutta kehittelimme menun Yhteishyvä -lehden reseptiliittestä pääruoan sekä jälkiruoan ja alkupalat ihan omasta päästä.
Alkupaloiksi valmistin suolakeksien päälle savukinkkutahnan kera minitomaattien. Pääruokana oli juustoinen jauhelihakeitto. Jälkiruoaksi herkuttelimme suklaaleivoksilla.

Mietimmekin, että enemmän vain tulisi kokeilla uusia reseptiä ja sitä kautta löytää arkiruokiinkin kivoja vinkkejä ja makuvivahteita joita voi käyttää sitten muissakin ruoissa.  …

Mureke

Täällä on taas innostuttu kokkailemaan ja kokeilemaan uusia makuja. Pakko heti postailla mitä makuja tällä kertaa on tullut sekoiteltua yhteen. Eli siis mureketta on tullut tehtyä ja niinkuin olen aiemmin kertonutkin niin enemmän pitäisi noita makuja vain saada ruokiin, kun aina vain maustaa samoilla mausteilla. Oikeastaan innostusta tähän ruoanlaittokokeiluihini lisäsi se uusi tupperwaren emännänlahja jolla saa silputtua porkkanankin niin helposti että sitä tulee lisättyä tätä nykyää oikeastaan mihin ikinä se saattaisi vain sopia. Tänään sitä silppusin sitten murekkeen joukkoon. Tässä ohje tämän päivän murekkeen tekooni, saas nähdä onko maut kohdallaan nyt paremmin kuin ennen :)
MUREKE

1 pss ranskalainen sipulikeittoainespussin. 1 dl vettä400 g jauhelihaa3 pientä porkkanaa 1 kananmunajuustoaloraus öljyä Ensiksi turvotin n. 5 minuuttia sipulikeittoaineksia vedessä jonka jälkeen lisäsin sekaan munan, jauhelihan ja porkkanaraasteen. Sitten voitelin öljyllä pyöreän uunivuoan johon pohjal…

Hoppy Roomista oleskelutilaksi

Kuva
Tällä huoneella on ollut varmaan elämänsä aikana kaikenlaisia käyttötarkoituksia. Ainakin meidän aikanamme tämä huone on ollut makuuhuoneena, olohuoneena, askarteluhuoneena eli Hoppy Roominani ja nyt viimeisi "villitykseni" on oleskelutila. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että palat ovat loksahtaneet tässä huoneessa sekä koko talossa kohdilleen. Jokainen huonekalu on löytänyt oman huoneensa ja paikkansa. Nyt voi siis sano, että emäntäkin on lopulta saanut rauhan ja mieli lepää tässä lopullisessa järjestyksestä. Eihän tämä ole sisustuksellisesti mikään silmiä hipova kokonaisuus. On ruskeaa vanhaa ovea, mummon vanhat kellertävät verhotangot joissa roikkuu melkein kaikin kirkkain värein somistetut paneeliverhot. Katossa roikkuu jostain 90-luvulta peräisin oleva ropellivalaisin (josta meikeläinenkään ei diggaa kyllä yhtään, mutta ei malta vanhaa hyvin toimivaa lamppua poiskaan heittää)... Mutta tämä on tällä hetkellä minulle ainakin sellainen toimiva ratkaisu vaikka mikään tässä huon…

Maanantaita

Kuva
Maanantaikin on jo ehtinyt iltapuoleen, mutta pakko päästä vielä vähän postailemaan vaikka nukkumattikin heittelee tuossa jo unihiekkojaan. Taisi jäädä taas viime yönä uni hieman vähiin vaikka yritinkin viikonloppuna pysyä unirytmissä kiinni. Ei tullut valvottua myöhälle ja aika varhain heräsinkin kumpaisenakin aamuna, että sitten sunnuntai-illalla saisi unen päästä kiinni. No ei se kuitenkaan samanalaista se uni ole muualla nukuttuna kuin kotona omassa sängyssä, kyllä se on todettu monen kertaan. Mutta kävi minulle hyvä juttu lauantaiaamulla ja tämä seuraava kuva tyyyliinasta liittyy siihen,

Minulla oli siis tälläinen tyynyliina tuola sukuloidessani tyynyssäni. Varmasti katsoinkin tätä kuvaa ennen nukkumaan menoani mutta en siihen sillälailla reakoinut mitenkään. Sitten aamulla herätessäni käväisin toiletissa ja tulin takaisin vuoteen ääreen ja ilman silmälasejani tiirailin petiin päin ja katsoin, että mitä ihmettä tuo herätyskello tuossa minun tyynylläni tekee, mistä se on siihen ilm…