Onnellisuusprosentti kasvuun

Olen usein miettinyt mistä se oma onnellisuus lähtee. Paljon tulee luettua lehdistä ja kirjoista kaikkia elämänhallintaohjeita yms. Viimeisin opus jota luin oli Anna-Liisa Valtavaaran Huolena huolehtiminen. Koko kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta jo aluksi se kirja herätteli minua ns. "tähän elämään uudelleen". Tajusin, että onko juuri koskaan käynyt niin, että murehtimisella olisi ollut mitään positiivisia vaikutuksia elämääni. Tulin siihen tulokseen, että eipä juuri ole. Nyt olen sitten mieleni kanssa ollut sellaisella "kuurilla", että olen työntänyt huolet ja muut negatiiviset ajatukset heti pois mielestä ja suunnannut ajatukset positiivisempiin ajatuksiin. Ja minusta jopa tuntuu, että tämä homma toimii. Torjun huonoja ajatuksia heti ja suuntaan ajatukseni positiivisiin ja täten tilaa aivokapasiteetissani jää paljon enemmän itse elämälle ja tämän hetkisten hyvin asioiden käsittelyyn. Osasyyksi kaikelle huonomuistisuudelleni laitan nyt sen, että päässäni olen kantanut kaikenlaisia murheita menneestä ja tulevasta sekä sellaisestakin mitä tuskin tulee edes koskaan tapahtumaan. Negatiiviset ajatukset ovat varmasti kuormittaneet minua niin henkisestikin kuin ruumiillisesti. Nyt minulla on jäänyt paljon enemmän tilaa oikeille ajatuksille ja positiiviselle ajattelulle sekä tämän hetkisten hyvien asioiden kehittämiselle. Olen löytänyt uusia suhtautumistapoja ja näkökulmia asioihin. Tuntuu, että ihmisaivoja voi treenata aika helposti positiiviseenkin ajatteluun jos vain haluaa. Itse toivon että aivoni löytävät automaattisen tilan jossa se ottaa vain positiivisia ärsykkeitä vastaan ja täten onnellisuusprosenttini kasvaa. Uskon siihen, että kun ihminen suuntaa energiansa (ja nimenomaan sen positiivisen energian) häntä kiinnostaviin asioihin niin siitä syntyy tulosta ja nostaa ihmisen onnellisuutta. Olen myös todennut tässä elämän varrella sen, että kyllä se onnellisuus vain piilee niissä elämän pienissä ihmeissä ja oikeastaan mikä vain ihana pienikin asia voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Ja kun niitä elämän pieniä ihania onnenhetkiä on paljon niin eikö sitä myös sanota että pienistä puroista syntyy iso joki :)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei Marjut, sinäpäs se siellä taas olet pohtinut hyviä ja syvällisiäkin asioita... täytyy tässä ihan pureskella kaikkea mitä kirjoitit ja palata asiaan vaikka myöhemmin uudestaan... muistaakseni olen lukenut tuon samaisen kirjasenkin. t.Jaana
Anonyymi sanoi…
Tämän tahdon jakaa tämän onnellisuus teeman tiimoilta... Eilen töissä eräs mummu lenkkeiytuokion päätteeksi tuli oikein lähelle minua ja sanoi näin, että "muista, olipa sinun elämässä mitä tahansa niin, kiitä aina ja ole iloinen". Nuo sanat jotenkin rohkaisi minua ja toi onnellisuutta. Tänäänkin on ollut hyvä päivä,täynnä kiitollisuutta ja Suuremman ylistämistä. Ja aivan uskomattoman keväistä on tuolla ulkona... Paljon kaikkea hyvää tähänkin loppupäivään t. Jaana
Marjut sanoi…
Kiitos sinulle. Se on kyllä ihmeellistä miten toisen ihmisen sanat saava onnelliseksi niin helposti, niissä on sitä voimaa. Ihanasti mummo osasi sanoa. Kyllä ne tietävät kun ovat elämää nähneet :) Itse kanssa vanhusten parissa töissä ollessani kuuntelin heidän elämänviisauksiaan ja joskus saatoin olla tippa linssissä kun he puhuivat niin kauniisti. Heidän puheista sai kyllä mielettömästi energiaa ja se sai hyvälle mielelle. Myös hyvää mieltä toi se, että pystyi antamaan aikaa sitä tarvitsevalle ja hänelle tuli tätä kautta hyvä mieli. Oikein hyvää ja ihanan kevään tuntuista jatkoa sinne!
Anonyymi sanoi…
Marjut, juuri näin se on... antamisen ja saamisen vuorovaikutusta
siinäkin on yksi tärkeä onnellisuuden salaisuus. -J-

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiön uusi saareke

Tuoksuköynnös

Lasitettu terassi