Tsirp Tsirp....


Kuuluu ihanainen tervehdys tässä ja myös aina, kun ovesta ulos astuu. Kevät on saapunut ja ihanat linnut ovat aloittaneet kauniin visertelynsä ulkona. Aloin miettiä yhtenä päivänä, että jutteleeko linnut vain näin alkukeväästä näin paljon vai jatkuuko sama sirkutus lintujen keskuudessa kesään ja aina myöhäälle syksyyn saakka? Nyt pitää laittaa tämä asia korvan taakse ja tutkailla lintujen käyttäytymistä tarkemmin tänä keväänä ja kesänä.

Bongailemassa kävin jo eräällä soittuneella järvellä taannoin, mutta se oli vielä lumen peitossa ja yhtään muuttolintua en kiikareitteni kantamoisiin saanut. Kuulemani mukaan sinne olisi jo jokunen lintu ehättänyt, mutta sille kohtaa josta minä tähystelin ei ollut ainuttakaan vielä eksynyt.

Puutarhasta olen innostunut ainakin teoriassa kovasti tänä keväänä ja sitten, kun pääsen oikein tosi toimiin siellä niin on mukava kuunnella aherruksen lomassa lintujen laulantaa. Ostin kirjakaupasta oikein Sonja Lumpeen kirjan Satoa saunan takaa ja se on osoittanut kannattavaksi hankinnaksi, koska siinä ne asiat tosiaankin opetetaan niin, että ne menee perille asti sekä sitä jaksaa lukea innolla. Yleensä en paljon kirjoja ostele, mutta tämä osui silmään ja kun olin aiemmin jo lehdestä lukenut Sonjan artikkelin kirjasta niin ajattelin, että kerrankos se nyt kirpaisee, että ostanpa pois.

Toinen extempore ostokseni liittyy myös harrastukseen. Jonkin verran teen käsitöitä, mutta yleensä se on sellaisten iisien töiden väsäämistä. Nyt päätin ostaa puikot ja uutta huivilankaa. Myyjä sai selittää ja näyttää minulle liikkeessä kuinka työ aloitetaan ja tehdään. Kotiin päästyäni puolet tiedoista oli tipotiessä, mutta aikani pohdittua ja kokeiltuani pääsin vauhtiin ja hyvältä vaikuttaa. Jotenkin nyt tuntuu, että en olekkaan vielä tätä peliä menettänyt, että aina voi oppia uutta vaikka joskus tuntuu, että ei tästä mitään tule.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiön uusi saareke

Tuoksuköynnös

Lasitettu terassi