Vapun jälkimainingeissa

Vappu tosiaan hurahti ohi niin että ei oikein ehtinyt tajutakkaan... Tosin simat on edelleen juomatta, kun ohjeita ei taas tullut luettua kyllin tarkoin että ne olisi ehtinyt meidän vappureissulle mukaan. Olimme siis vaunuilemassa Isonkyrön Kalliojärvellä. Jotenkin olen niin ihastunut siihen paikkaan ja se vetää minua puoleensa kuin hunaja kärpästä. 
Pääsi kyllä nollaamaan ja rentoumaan taas kunnolla. Maanantaina töihin palatessa tuntui kuin olis ollut poissa kauemminkin kuin neljä päivää. Siksi siis tälläkin viikolla on pitänyt iltaisin ottaa vielä vähän lungisti eikä kovin kovaa hössöttää kaikkien arkisten juttujen parissa iltaisin.
Kohokohtia matkassa oli se, että pääsin taas vauhtiin Canonini kanssa. Nyt kun on tullut harrastettua tuota kuvakävelyä niin ehkä siinä on oppinut taas kaikenlaisia uusia katsontakantoja valokuvaamiseenki. Sielläkin napsin kuvia sellaisista kohteista mistä en aiemmin ole ehkä kekannutkaan kuvata.
Vapun sää oli taas hiukan kolea ja sunnuntaina maan peittikin sitten valkea. Mutta onneksi nyt näyttää lämpenevältä ja ulos katsoessa puiden oksilla näkee kunnon hiirenkorvat joten eikähän se tästä lämmöksi pian muutu ja kesä saa tehdä tuloaan.
Vielä pieni maistiainen vapun kuvailureissustani ja saattaapa niitä kuvia tulla vielä toisissakin postauksissa, koska ainahan niitä kuvia tulee räpsittyä mielin määrin.





Hyvää viikon jatkoa kaikille!



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei, kiva kuulla taas teidän "virkitysretkestä" ja hienoja kuvia olet jälleen ottanut. Mukavaa kun laitat niitä tänne esille, itse huomaan, että minun on helpompi tutkia kuvia kuin itse luontoa. Tuo toiseksi alin kuva varsinkin oli minusta hieno, kun siinä näkyy yhtä aikaa veden alta, veden pinnalta ja veden päältä, on monia elementtejä sekä valoa ja varjoa... Täytyypä seurailla jatko kuvia sieltä ja muualta mitä pongailet kamerallasi:) t. Jaana
Marjut M sanoi…
Kiitos,ei sitä itsekään aina noita kuvien ulottuvuuksia tule huomioiduksi kuin vasta sitten kun toinen sanoo ☺ Haluaisin kyllä vielä oppia joku päivä kuvaamaan ihmisiäkin niin että niistä välittyisi se tunne. Mutta oppia ikä kaikki.
Anonyymi sanoi…
Kuulostaapas mielenkiintoiselle tuo ihmisten tunnetilojen "vangitseminen" kuviin, joka voi sitten toisaalta alkaa puhuttelemaan kuvien katselijoita, ikään kuin alkaa elämään... Opettele vaan ja kuvaa, täällä kyllä katsotaan, jos niitä voi esille laittaa:) t. Jaana
Anonyymi sanoi…
Hei Marjut, tulin vielä tänne huikkaa, että jos joskus retkilläsi näet sellaisen paikan missä joku puro solisee vettä ja siinä samassa kohdassa näkyy kivet pohjassa veden läpi, niin bongaatko kuvan kameralle ja blogiisi... minun pitäisi saada valokuva maalaus tarkoituksiin... t. Jaana P.S Ei pakkoa, eikä paineita asiasta kuitenkaan
Marjut M sanoi…
Tottakai napsaisen kuvan ja postailen tänne, jos sellaisen linssini eteen saan. Huomenna menemmekin metsää istuttamaan ja pitää kysellä sekä katsella olisiko siellä mitään metsäpuroa josta voisin kuvan mahollisesti saada napsaistua :)
Anonyymi sanoi…
Kiitos:)

Suositut tekstit