Puutarhahommia tammikuussa

Pikku postaus näistä maailman suurista
pienistä ihmeistä.. Enpä ole aiemmin tehnyt
tammikuussa puutarhatöitä, mutta kerta se on 
ensimmäinenkin.
Olen tuossa muutamaan kertaan puhunut miehelle ohimennen eräästä muutoksesta tuossa pikku pihassamme joka toisi siihen lisää tilaa. Ajattelin, että se olisi ensi kesän heiniä, mutta
olen siinä etukäteen vain ääneen suunnitellut asiaa.
 Juttelin asiasta sitte taas isännälle eilenillalla saunassa, että pitäisi saada tuosta etupihalta kiviä ja yksi vanha
kaivonrumpu pois. Osa kivistä ja se kaivonrumpu on niin isoja,
että eipä niitä oikein käsipelillä siirretä, joten
taas tarvitaan miestä ja traktoria. No miespä tuumas,
että voidaanhan niitä yrittää siirtää sitten huomenissa.
Olin aivan, että What? Nyt on tammikuu ja kuinka mies
lupasi tehdä asian näin pian. Minulle olisi riittäny
jos olisi luvannut tehdä jolloinkin kesällä.
No mietin vain että eihän nyt ole maakaan jäässä ja
lunta ei ole joten samapa tuo koska niitä puutarhahommia
tehdään.
No aamulla menin sitten jo varemmin noustessani tekemään
maalaushommia talliin. Katsoin siinä sitten hetken kuluttua
ikkunasta että siälähän se mies kanssa jo viipottaa ulkona,
mutta en mennyt katsomaan mitä hän siellä puuhastelee vaan
tein oman maalausurakkani ensin loppuun.
Sitten menin katsomaan mitä hän puuhaa ja siellähän hän
oli jo kivien kimpussa kuin mikäkin hortonoomi.
Kiville oli suunniteltu jo uusi paikka ja vanhoja
pressuja kivien alustaksi oli leviteltynä talon nurkkaukseen. 
Osan isoista kivistä hän oli jo kuljettanut uudelle paikalle myös. No siinä vaiheessa
täytyi kyllä oikein kiitellä hänen saavutuksiaan ja
oma-aloitteisuuttaan. Olimme hieman puhuneet mihin
kivet voitaisiin siirtää ja hän oli tehnyt sitten niin.
Oikeastaan alunperin hän oli ehdottanut tätä uutta paikka
kiville, mutta minä en ollut niin syttynyt
ajatukselle silloin. Mutta täytyy kyllä kehua häntä tästä
hyvästä paikasta jonka hän oli kiville osannut valita.
Siellä ei kesällä kasva nurmi ja se on muutenkin niin
valoton nurkkaus ettei sielä varmasti mikään muukaan
kasvaisi eikä viihtyisi.
No sitten jatkoimme puuhastelua yhdessä josta minä olin
ainakin kovin mielissäni. Pidän siitä, että asiat tehdään
yhdessä. On paljon mukavempi puuhata jonkun toisen kanssa kuin
yksin vaikka joskus se yksinkin puuhaaminen on ihan kivaa.
Mutta varskinkin tälläisissa raskaissa hommissa on enempi
kuin onni, että puolisolta riittää halukkuutta, ideoita ja
oma-aloitteisuutta auttaa.
Lopuksi päädyimme siirtämään myös vanhan kaivonrummun
tähän uuteen "Rakkauden puutarhaan" joksi minä
tätä uutta nurkkausta kutsuin leikkimielisesti, kun sitä
kerran yhdessä pakerrimme.
Vielä tämä puutarhanurkkaus kaipaa viimeistelyä ja
hoitoa, mutta kaikki ajallaan. Pidimme suurena saavutuksena
tältä päivää näiden isojen ja raskaiden kivien saamista uusille
paikoilleen. Mutta totesimme myös että saa olla viimeinen kerta
kun näitä kiviä enää siirretään mihinkään koska olenhan minä
jo muutamaan otteeseen pienempiä kiviä siirrellyt paikasta toiseen ja on niitä isojakin kuskailut aikoinaa
traktorilla.
No niin ja pikku postaushan tästä taas piti tulla, mutta
romaanilta tämä pian näyttää, joten nyt pitää
tältä erää lopetella ja mennä hoitamaa kivien kanniskelusta
kipeksi tullutta selkää.

Joten hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
No, joo kyllä se aika erikoista on tammikuun puutarhahommat, mutta kivalta kuulostaa yhdessä tekemiset, oli sitten kesä tai talvi. Minä kans nautin yhdessä puuhastelusta, se jotenkin tuo välille yhteyttä ja yhdessä on enemmän, voi täydentää taitoja ja jaksamista, niin kuin kirjoititkin... Rakkaus ihmisten välillä on monasti pieniä arjen asioita ja jos joskus oikein tunteissa läikähtää, niin se on extraa:) Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja huomista loppiais vapaa päivää. t. Jaana
Marjut M sanoi…
Kiitos, hyvää loppiaista sinullekkin. Täällä taas huilataan yhdessä eilisen ahertelun jäljiltä, pakkaa vähä paikkoja särkeä kumpaisellakin :)
Anonyymi sanoi…
Ajattele... Uusi Vuosi lähti teillä hyvin käyntiin, kun tuli hyötyliikunta kuntoilua ja tosiaan nyt sitten hyviä leppuutuksia, että jaksatte taas huomenna töihin:)Me täällä ollaan miehen kansaa kävelylenkeillä ravattu, nyt pitää muistaa venytellä, ettei aivan kankotu!!! -Jaana-

Suositut tekstit