Potut pottuina

Olen istuttanut kahta perunalajiketta tänä kesänä. Toinen on ihan perunansiementä maatalouskaupasta ja toinen on tavallista ruokaperunaa joka ei siis silloin aikoinaan ehtinyt kattilaan ja idutkin oli kasvaneet jo n. 15 cm pitkiksi. Minä olin säilönyt niitä liian lämpimässä ja ei sitä perunaa kauheasti ole tullut syötyäkään ja sitä kautta vähän jäänyt koko pussi unholaan. Liekö tämäkin jäänyt takaraivoon taannoisesta karppauslaihdutus yrityksestäni. Nyt on pieni plantaasini täynnä perunaa ja vielä kahta sorttia, ei tietoakaan karppaamisesta. Eileen jopa uhosin että hiiteen laihdutus.

Laskuissa en ole enää pysynyt perässä kuinka monta kertaa olen yrittänyt laihduttaa. Tietenkin se on jokin psykologinen juttu tuo koko laihduttaminen, koska kaikki kielletty on tietenkin hyvää. Kun vain pystyisi joka aterialla syömään hillitysti niin saisi syödäkin tiheämmin. Mutta ne ruokailuvälit aina venyvät ja sitten vetää itsensä niin ähkyyn ja vielä kaupan päälle alkaa tekemään mieli makeaa ja kun ei osaa sanoa itselleen Ei niin johan sitä on laihdutuskuurit unoholassa. Joten kokeilen nyt manipuloida mieltäni ja annan itselleni luvan syödä mitä haluan... saas katsoa taisteleeko mieleni tätä vastaan ja ei laita houkutuksia piruuttansakkaan mieleeni. Toivoa sopii. 


Aito siemenperuna jo kukkii ja toinen vasta nupulla.

                                          Hyvää viikonloppua kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiön uusi saareke

Tuoksuköynnös

Lasitettu terassi