Elämää maalaismaisemissa

Nyt onkin jo tullut sen aika, että saa seurata mitä keväällä istutetut ja jo ennestään olemassa olevat kasvit, pensaat ja puuta alkavat tuottaa. Kirsikkaan on tulossa ainakin satoa, tosin minä en siitä niin välitä. Olenkin miettinyt mitä minä sen puun/pensaan kanssa teen kun se vähän on valon esteenä kasvimaalleni. Olen sen kuitenkin antanut olla, koska eihän sitä tiedä vaikka makuaistini oppisi vielä niistä pitämään esim. hillon muodossa jos sitä jaksaisin joskus kokeilla.                                                                                                                                              Peruna on menestynyt nyt paremmin kuin viime vuonna. Ostin kunno siemenperunaa ja osassa riveistä on tavallista ruokaperunaa jotka alkoi itämään, kun eivät ehtineet kattilaan. Niissä olikin oikein kunnon pituiset idut maahan ne laitettaessani. Juuri multasinkin perunat koska ne kuulemma pitävät siitä oikein paljon.  Mansikka jonka siirsin perunoiden ja kasvimaan alta

Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä... voisi sanoa taassenkin. Ei kestänyt betoniset jalanjäljet taaskaan astumista vaikka laitoin paksumman kerroksen betonia ja paljon rautanauloja vahvikkeeksi. Mutta ajattelin niitä hyödyntää siltikin astinkivinä puutarhapoluilla. Asetan jalankuvion vain tiukasti maahan niin ei se haittaa vaikka se hieman halki onkin. Ajaa se asiansa kuitenkin. Ja ne jotka ovat vielä ehjiä, ilman säröjä niin yritän säilyttääkkin ne vain ehjinä ja pidän ne koristemielessä puutarhassa. Mutta tästä taas oppii, että kaikki ei aina mene putkeen eikä voikkaan mennä. Mutta ei saa lannistua vain uutta ideaa kehiin.   Joskus taas voi käydä niin että jostain vastoinkäymisestä poikii uusia ideoita. Tänään huomasin senkin. Monessa lehdessä ja puuhakirjoissa on ollut ohjeita kuinka valetaan raparperinlehden päälle betonia ja siihen massaan myös upotetaan rautaa, että siitä tulee kestävempi. Aika hyvin olen osan näistä saanutkin onnistumaan, mutta viime talven jälkeen huoma

Säätietojen mukaan pitikin sataa, mutta heti aamulla herätessäni ei näyttänyt siltä. Ajattelin, että ulkohommat kutsuu. Sadehan sieltä sitten kuitenkin ennustusten mukaan tuli ja työt siirtyivätkin sisälle. Aloitin aamuni kuitenkin pikkuhiljaa laiskasti tv:n ääreltä. Häivähdyksenä kävi mielessä, että saankohan tänään mitään aikaiseksi. Eilen aloitin tämän suunnitellun siivouspäiväni maton pesulla. Karvamaton kuivamisessa toki menee aikansa, mutta onhan sitä ennen imuroitava ja pestävä lattiatkin joten ei sitä aikaa kovin paljon tuhlattavaksikaan ole mikäli oikein kovaa se sohva vetää puoleensa. Koska tv: ja tietokonee äärellä se aika yleensä lentää.   Kammettuani itseni sohvalta siivouspuuhiin huomasin hetkenpäästä yllättäen, että olen jo imuroinut, pessyt miheni yllättäen ostamalla H20 mopilla (joka osoittautui hyväksi extempore ostokseksi häneltä)jo joka paikan. Yhtäkkiä intoa ja puhtia riitti vielä muutamaan muuhunkin siivous ja järjestelypuuhaan. Minä sitten rakastan sitä, et

Nyt on taas juhannus vietetty ja päivä alkaa lyhentyä vaikka se ei siltä vaikutakkaan. Monelle kesä ja kesäloma on vasta edessä ja ei osaa ajatellakkaan että nyt mennään jo ns. syksyä kohti. Nythän se kesä ja lämpö todella on vasta tänne kylmään pohjolaan tullut. Onneksi kuitenkaan samanlaisia ukkosenilmoja kuin viime vuonna ei ole ainakaan täällä meidän kotikonnuilla vielä ollut. Minä vain yksinkertaisesti pelkään ukonilmoja ja varsinkin salamoja yli kaiken. Joka kerta olen ihan varma, että ne osuvat meidän tontille ja meidän taloon. Viime kesänä keksin laittaa mieheni Pelttoorit korville ukonilmojen ajaksi ja sitten vain silmät kiinni ja sohvan nurkkaan. Heti rentouttavan juhannuksen jälkeen on alkanut taas paluu todellisuuteen...rintamamiestalomme ulkovuorauksen uusimista, maalausta ja osaksi hiontaa ja maalausta. Toivottavasti nuo säät tosiaan jatkuu ihan hyvinä ettei nyt sitten heti alkaa jokin sadekausi. Mutta sillekkään ei voi sitten mitään jos vettä satelee, ainakin luonto

Rentouttavaa juhannusta kaikille! 

Tässä on vähän nyt lomailtu niin ei ole ehtinyt postailla. Olimme eilen Särkänniemessä ja sää nyt oli mikä oli. Vettä satoi välillä kaatamalla ja välillä vähän vähemmän. Mutta olen huomannut myös, että jos on kivaa niin ei se sää siihen vaikuta. Emme kuitenkaan ole sokerista niinkuin vanha sanonta sanoo. Olin varautunut etukäteen jo edullisempiin sadetakkeihin, koska tiedän että paikanpäällä niistä saa maksaa enemmän... säästöä se on pienikin säästö :) Menimme mieheni kanssa entiseen Lemmenlaivaan nykyiseen Taikajokeen. Se oli eka laite johon  uskaltauduin mennä. Palan matkaa veneiltyämme juutuimme aivan yllättäen kiinni. Minua alkoi naurattaa aivan hillittömästi, kun oli ollut puhe aiemmin painorajoituksista... Yritimme tökkiä reunoista että pääsisimme eteenpäin, mutta ei. No sitten mieheni hyppäsi eteen istumaan ja kas kummaa vene lähti irtoamaan saman tien. Ei voinut kun nauraa ja myös toisella veneellä matkanneet jotka tilanteen näki sai hyvät naurut :) Toinen laite johon usk

Lämpö on taas saapunut Suomeen ja osa ihmisistä on aloittanut jo kesäloman vieton. Toiset odottavat pientä taukoa juhannuksena ja toiset heinäkuun helteitä. Haluaisin tässä esitellä hieman lomailukohdetta taannoiselta kesälomareissultani. Paikan joka oli ainakin minun mieleeni. Ehkä se voi olla myös teidän lomareissun yksi kohteista. Tankar Tankarin majakkasaari Kokkolassa. Matkaaminen hienolla saaristoristeilijällä oli jo elämys. Alakerran ravintolassa istuessa vedenpinta oli melkein ikkunan rajalla ja siitä oli mukava tällaisella kauniilla ja leudolla säällä seurata aaltojen lainehtimista. Myös Tankarissa oli kahvilla, josta voi ostaa virvokkeita ja suupalaa. Kuva risteilijän sisältä, meri hipoo ikkunaa :) Saaristoristeilijä m/s Jenny Perillä maisemat oli karua mutta kaunista. Meri hiveli silmiä ja rakennukset olivat ihanan vanhanaikaisia.

Vihdoinkin kaikki on maassa kasvimaalla. Meinasi perunat jäädä vähän viime tippaan, mutta nyt on ainakin ilmat jo sen verran hyvin lämmenneet, että niiden on lämpimässä maassa mukava lähteä kasvamaan.