Elämää maalaismaisemissa

Juuri vietetty lomaviikko matkailuautolla koluten merenrantakaupunkeja oli Sulon ensimmäinen pitempi lomareissu meidän kanssa, Kyllä hieman jännittin kuinka Herralla sujuu tämä pitempi matkustaminen ja yöt rauhassa. Täytyy kyllä sanoa, että turhaa jännitin näitä asioita. Tuntuu kuin Sulo olisi syntynyt karavan koiraksi :) Emäntä taisi taas vain turhaan murehtia "lapsensa" puolesta ja jos totta puhutaan niin kyllä sitä välillä siltikin tuli toisella silmällä vain nukuttua kun pieniä ääniä kuului. Tässä meidän matkailuautossa on se hyvä puoli että saadaan mennä hytin yläpuolelle nukkumaan niin kaikki saa nukkua rauhassa. Muuten Sulo varmaan änkisi meidän viereen tai vähintään jalkoopäähän. Siinähän ei kenenkään nukkumisesta mitään tulisi ei meidän eikä koiran. Päivisin tutustuttiin kaupunkeihin pyörillä ja Sulo sai samalla lenkkinsä siinä. Jos oli liian pitkä matka niin välillä Sulo huilasin minun pyörän korissa ja kyllä sen sitten huomasi kun hänen menojalkaanksa alkasi

Melkein voisin sanoa, että kaikki kaunis on vanhaa. Kesälomareissullamme Raumalle ja siellä Vanhaan kaupunkiin sai minun sydämeni ainakin lepattamaan silmiä hivelevästä esteettisyydestä. Itse Rauman uusikin keskusta miellytti silmääni jollain tapaa enemmän kuin kotiseutuni kaupunkikeskustat. Siellä se vihreys ja veden läsnäolo keskustassa oli osattu hyödyntää hienosti niin että sitä oli ilo katsella. Tavallaan voisi sanoa että keskusta oli rakennettu vettä ympäröimään hienosti ja taiteelliset yksityiskohdat siellä täällä sai turistin ihastelemaan onnistunutta kaupunkirakentamista.  Vanhassa kaupungissa taasen ne yksityiskohdat joihin on ennenvanhaa panostettu (ja nykyään osattu säilyttää ja vaalia) lumosi sekä se talojen väriskaala oli ihastuttava. Jotenkin kaikki vain sointuivat yhteen vaikka eivät olleetkaan samanlaisia. Erilaisuus sulautui yhteen mitä ei voi sanoa nykypäivän rakentamisessa. Uskon tämän paikan olevan myös sisustajien pieni paratiisi. Tässä idyllissä on mukava p

Loman alun ensimmäinen ilta alkoi aurinkoisissa merkeissä Rauman Poroholman leirintäalueella. Vastaanotosta mieheni hyppäsi golfkärryä kuljettaneen henkilökunnan jäsenen kyytiin jonka kanssa he katsoivat meille miellyttävän leiriytymispaikan. Myös minä ja Sulo olisimme kyytiin kuulemma päässeet, mutta tyydyimme ihailemaan maisemia vielä asuntoauton ikkunasta käsin. Hyvän paikan mies oli meille valinnutkin, läheltä rantaa ja pienemmän huoltorakennuksen luota. Siinä parin päivän aikana huoltorakennus osoittautui kuitenkin hivenen pieneksi sille väkimäärälle joka täytti sen puolen Poroholmasta. Myös tilojen siisteys olisi voinut olla parempaa viiden tähden luokkaan kuuluvalla karavanalueella. Kiinnitän yleensä tällaisissa paikoissa huomiota siisteyteen ja sujuvuuteen. Tietenkin se vastuu ympäristön siisteydestä kuuluu meille kaikille jotka tiloja käytämme. Aktiviteettejä ja palveluita kuitenkin löytyi sitten vaikka ehkä perusjutuissa oli parannettavaa. Ruoka- ja juomaravintoloita ol

Kesäisin meillä on ollut tapana tehdä ysäväni kanssa sellaisia päivän mittaisia reissuja mielenkiitoisilta kuullostaviin ja idyllisiin paikkoihin. Yleensä paikat liittyvät jotenkin sisustamiseen  sekä käsitöihin mutta kyllä kaunis miljöö kuvissakin vetää puoleensa. Sisustuslehdistä ja netistä tulee bongattua retkikohteita johon on mukava lähteä ja vaihtaa maisemaa edes yhdeksi päiväksi. Aina kun maisemat vaihtuu edes päiväksi niin taas voi olla monta uutta ideaa ja inspiraatiota roppa kaupalla. Sekä joskus voi olla jopa kotiin kannettavaakin ;) Tänä kesänä ennen juhannusta lähdettiin jo ensimmäiseen ihanaan kohteeseen joka sijaitsee Tamperella. Kaupungin läheisyydessä sijaitseva idyllinen Tallipiha jonka vanhanajan tunnelmaa huokuva miljöö on kaikkien Tampereella vierailevien pakko tsekata. Kauniissa vanhoissa rakennuksissa on persoonallisia kauppoja ihastuttavine käsitöineen sekä muine tuotteineen.  Kahvilassahan on pakko poiketa ja maistaa herkullinen leivos jos toinenkin. Hy

Viikonloppureissullamme tienpiennarta pitkin kävellessäni aloin miettimään luonnonkukkia. Introvertin luonteeni ansiosta uppodun mielelläni tuumailemaan kaiken maailman asioita taivaan ja maan väliltä. Tälläkertaa aiheena siis luonnonkukat ja niiden hyödyt sekä yleinen kauneus. Mielestäni aitoa kesäistä maaseutuidylliä parhaimmillaan on kun saa katsella luonnokukkien loistetta tienposkessa.  Vaikka luonnonkukat lumoavat kauneudellaan ne ovat myös hyödyllisiä. Hyönteiset saavat oman siivunsa tästä kukkaloistosta. Myös me ihmiset haemme luonnosta rohtoja vaivoihin ja piristystä maljakoihin. Luonnonkukat alkasivat minua tosissani kiinnostamaan viikonlopun jälkeen ja niinpä jälleen googlasin. Sieltähän löytyi mitä mielenkiintoisinta tietoa Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta. Heti pisti silmään yksi uusi tieto siitä, että luonnonkukilla on oma päivä jota vietettiin tänä vuonna 14.6. ja tämän vuoden teemalajina on tupasvilla.  Nämä minä muistan lapsuudestani! Ajoimme aina yhdelle j

Kesä on ollut kylmä mutta kukat ne vain jaksavat loistaa siitä huolimatta. Olen varmaan aiemminkin kertonut mutta kerronpa nyt vielä toisenkin kerran että olen huono muistamaan kukkien nimiä. Joskus jotkut jäävät mieleen kun oikein monta kertaa jonkun kukan nimen kuulee. Minua kiehtoo enimmäkseen kukkien väriloisto, muodot ja kauneus.. se esteettinen puoli. Joten tässä sitä esteettistä puolta ilman nimiä :) Hyvää kesän jatkoa kaikille ja toivotaan,  että me sekä kukkaset saataisiin hivenen edes lisää lämpöä tänne Suomenmaahan! Terveisin Marjut