Elämää maalaismaisemissa

Oli pakko napata pari kuvaa tuolta ruokailuhuone näin valoisalla aikaa. Mietin että tosi paljon tilan tunnelma muuttuu luonnovalonkin mukaan. Muistan kuin eilisen päivän, kun kuvailin tänne blogiin joluisia tunnelmakuvia tästä huoneesta ja nyt reilu kuukausi siitä on jo ihanan valoista iltapäivälläkin vielä. Aivan ihanaa, kun tuo aurinkokin on nyt näyttäytyny muutamana päivänä peräjälkeen. Katseen saa suunnata jo lähestyvään kevääseen ja jotenkin se uusi vaihe elämässä sieltä sitten taas starttaa niin sisällä kuin varsinkin ulkona. Jos mieli nyt on ollut hieman matalalla lapsettomuusasioiden suhteen niin ainakin voi siirtää hieman ajatuksia iloisempiin aiheisiin, nimittäin tulevaan kevääseen ja kesään. Päässäni on vilahdellut jo ajatusta kasvihuoneesta jonka tässä joskus aiomme rakentaa vanhoista laseista jotka tuolla tallissa odottaa. Sitä saisi jo vähän alkaa suunnittelemaan. Eikös se näin oo, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty? :) No joo kyllähän siinä sitten taas saa oll

No niin täälä on taas melkein toivuttu edellisen postauksen jäljiltä. Posti toi tänään ison kasan lehtiä ja sen joukossa tuli sydän lehtikin jota tuossa lueskelinkin jo ja kuinka ollakkaan siellä oli juttu sydänviasta ja raskaudesta. Ei tarvinnut kuin lukea puoleenväliin sitä juttua niin sain lopettaa lukemisen. Siinä selostettiin kyllä hyvin siitä mitä tapahtuu sydämelle ja verisuonille sekä annettiin tietenkin niitä "kauhukuvia" mitä saatta tapahtua ja mihin se voi johtaa jne. Jotenkin alkoi pelottaa ja päätin olla järisyttämättä itseäni enempää vaikka olen jo aiemminkin tietenkin penkonut tietoa samaisesta aiheesta. Jotenkin otan nämä asiat samalla henkisesti ja ruumiillisestii, ehkä eläydyn liian kovasti kaikkeen sydämeen viittaavaan. No mutta sai se minut ainakin unohtamaan taas vauvakuumeeni kun alkoi pelottaa kaikki se mihin raskaus voisi johtaa. Nyt pitää kuitenkin suunnata ajatukset taas positiivisempiin asioihin ja päästä tästä kaikesta yli niillä asioilla mitkä jo

Viime viikonloppuna emännöidessäni tupperkutsuja esittelijä sai kahdet lisäkutsut vierailtani ja toiset oli jo tänään. No minähän tottakai olin tällä kertaa vieraana. Kyllä se onkin ns. "helpompi rooli" se vieraana olo kuin emäntänä koska siinä pääsee paljon helpommalla ja ilman stressiä. Vaikka joskus jonkin asian vuoksi on nähtävä vaivaa ja se vaiva palkitaan aina kuitenkin tavalla tai toisella. Tällä kertaa kutsuilla oli ihana vauveli jota pääsin siinä sivussa vähän hoivailemaan.. taas iski sellainen pieni vauvakuume :) Kääk! Joskus niin syränjuuria myöten kirvelee kun oman lapsen saanti on lähes mahdotonta sydänvian vuoksi. Mietin joskus, että eikö joku voisi tulla ja sanoa vain, että kyllä kaikki järjestyy ja voisin alkaa suunnitella perheenlisäystä, mutta toisinaan olen suopunut ajatukseen jo että sitä lahjaa ei minulle suoda. Osaksi varmasti kirjoittelen tätä blogiakin ja hössötän koko ajan kaikkea etsien elämälle uutta suuntaa ja tarkoitusta, koska useimmilla minun i

Eilen oli kyllä ihme päivä. Minulla ei ollut mielessä ainuttakaan asiaan mitä olisi oikeastaan aivan pakko tehdä eli piti oikein keksimällä keksiä miten haluaisi lauantain viettää. Yleensä aivoihin kasaantuu jo viikolla kaikkea mitä olisi pakko viikonloppuna tehdä, mutta nyt tuntui että aivot vain löi tyhjää. Sitten ajattelin, että ehkä nyt olisi todella sitten sen mukavan tekemisen ja levon paikka jos sitä ne aivot yrittävät viestittää. Joskus pitää tehdä jotain sellaistakin mitä sillä hetkellä huvittaa eikä sellaista mitä on pakko tehdä. Pyörittelin mielessä kaikkea tekemistä mitä kivaa sitä nyt sitten voisi keksiä, kun kerrankin olisi aikaa toteuttaa jotain kivaa tekemistä. No mieleeni juolahti sitten luistelu. Me asutaan tässä kyläkoulun vieressä jossa on myös tuossa lähellä kenttä johon tehdään aina talvisin jää.  Eikuin sitten pengastamaan kellarista luistimiä jotka ovat viime talvena sopivasti teroitettukin mutta ei sen jälkeen käytetty. Luistelu on yksi sellainen "talv

Olen aivan hurahtanut virkkaukseen ja tälläisiä hiutaleita olen nyt viimeksi väsännyt. Mukava kun löytää tälläisiä uusia ohjeita ja nämä sopivat juuri tähän vuodenaikaan.

Pihasauna on ollut talvellakin kovassa käytössä ja jopa näillä paukkupakkasilla olemme sinne saunatakki päällä tarjennut hiippailla. Onneksi terassin oven kautta sinne ei ole matka eikä mikään mutta kyllä sen kylmyyden ehtii tuntea luissa ja ytimissä.  Olen ollut kyllä enemmän kuin tyytyväinen näihin ulkovaloihin jotka hankimme terassille. Ne valaisevat tosi tunnelmallisesti ylhäälle sekä alhaalle päin. Asettelin sisäkuusenkin ulos vielä pihaa kaunistamaan sekä joukossa on myös kaksi ulkokuusta. Olen tässä ihastellut pakkasten tekemiä kuurahiutaleita terassin lasituksessa. Tulee mieleen luonnon omatekemät verhot jotka ovatkin paljon komeammat kuin yhdetkää verhot joita voi kaupasta ostaa. 

Aikoja sitten olen väkertänyt tälläisiä rautalankakoristeita joille ei ole oikein sisältä löytynyt paikkaa. Nyt sitten ripustin ne omppupuun oksille koristamaan lehdetöntä ja omputonta talvipuuta. Siellä ne roikkuvat yhdessä jääkoristeiden kanssa ja kilpaa sädehtivät auringonvalossa.

Nyt kun nuo pakkaset oikein paukkuu ja päiväkin on pidentynyt. Töistä kun kotiin tulee niin on vielä valoista jopa. Nyt sitten sain inspiraation tehdä jääkoristeita ulos kun siellä niin komiasti aurinko paistaa niin ne kimaltelee siellä puiden oksilla kauniisti. Osaa jääkoristeita värjäsin vesiväreillä ja osaan laitoin kävyn tai kaarnasydämen.

Hyvää ja aurinkoista sunnuntaipäivää täältä maalaismaisemista. Sunnuntai on jälleen valjennut (jo toki aikoja sitten aamulla) kauniisti ja päivä lähtenyt hyvin käyntiin täällä suunnin. Eiliset tupperit sujui hyvin ja jännitys laukesi alkutekijöissä kun huomasi että tuttujahan tässä kaikki ollaan eikä heitä tarvitse jännittää. Mutta hyväksihän se jännitys vain sitten olikin, muuten ehkä ei olisi nyt näin hyvä fiilis. Koska jos on jotain jännittänyt niin sitten kun huomaa että hyvin menee niin voi olla tyytyväinen siihen että ei enää jännitäkkään ja olo rentoutuu. Siitä saa sitten oikein hyvän mielen.  Jotenkin jännitän kuitenkin uusia sosiaalisia tilanteita sekä sellaiset uudet tuntemattomat tilanteet jännittää. Nyt jännitti myös se sujuuko emännöinti hyvin. Täytyy huolehtia siitä että kaikilla on kaikki hyvin että kukaan ei jää yksin ja tunne oloaan vaivautuneeksi kun ympärillä on toisilleen vieraita ihmisiä. Ehkä nämä tunnetilat heijastuu osin omista kokemuksista ja kun tietää ett

Huh huh mikä viikko, mutta onneksi viikonloppu on edessä. Hieman jännittää huomiset tupperit vaikka eihän siinä nyt mitään syytä olisi jännittääkkään, mutta kun nyt ovat ensimmäiset kutsut joita emännöin niin siltikin on pieni jännitys päällä. En vain voi sille mitään, että olen jännittäjä tyyppiä joissakin asioissa. Ehkä stressaan joskus asioita liiaksikin, pitäisi osata ottaa vain rennosti ja antaa elämän viedä. Tämäkin on niin pieni stressin aihe tässä elämässä. Mutta kai se sitten uutena kokemuksena taas kasvattaa minua ja jos joskus vielä lupaudun emännäksi niin tietää sitten ainakin että millaista se on niin ei stressaa ennakkoon. Nyt kuitenkin meinaan ottaa tästä jäljelle jääneestä perjantai päivästä kaiken irti väsyneenä, mutta onnellisena siitä että vihdoin tämä arkiviikko on ohi. Pitsataikina on kohoamassa, tuli lämmittämässä kylmää tupaa ja sitten olisi tiedossa vain oleilua ja leffailua. Niistä on meidän perjantai-ilta tänään tehty. Huomenna on sitten taas uusi päivä

Olen tässä vähän pohtinut uuden ompelukoneen ostoa. Markkinoilla on kyllä aika paljon valinnanvaraa, ehkä liikaakin. Sitten, kun en ole aivan varma, kun en ole oikein paljon vielä perehtynyt aiheeseen että millaisen sitten kannattaisi ostaa. Se pitäisi olla kuitenkin laadukas, perusmallia hieman monipuolisempi mutta ei kuitenkaan mikään ammattikäyttöön tuleva kone. Sitten kun olen melkein aina ommellut vain suoraa niin en osaa kuitenkaan odottaa koneelta paljoakaan ja kuitenkin koneissa on jo nykyään kaikenlaisia hienouksia joita alkaa varmaan jo itsekkin sitten halajamaan kun enemmän alkaa ompelemaan. Pelkään sitä vain, että koneen oston ja käytön jälkeen tulee uusia ahaaelämyksiä, että "voi että kun olisi tässä koneessa ollut se ja se toiminto" tai "tuossa toisessa koneessa jonka meinasin ostaa olis ollut se ja se toiminto". Siksi päätinkin, että se on pakko marssia nyt oikein liikkeeseen kysymään minkälainen ompelukone sopisi parhaiten minulle. Olisihan se

Viikko onkin jo puoliväliin ehtinyt ennenkö kerkesin tänne postailemaan. Eilinen menikin Tampereen reissussa jossa kävin taas vuosittaisessa kontrollissa sydämeni vuoksi. Kaikki oli hyvin ja olin niin onnellinen, että kaikki oli ennallaan eikä sydän ollut mennyt huonompaan suuntaan. Nyt olen kyllä voinutkin ihan hyvin joten osasin jo vähä aavistella ettei siellä mitään pitäisi ollakkaan, mutta onhan se aina ilouutinen, kun lääkäri sanoo sen että kaikki on hyvin. Tässä parin vuoden kuluttua olisi edessä tahdistimen vaihto ja se kyllä jo vähän jänskättää vaikka se on kyllä vaihdettu ennenkin joten tavallaan sekin on sellainen rutiini juttu. Mutta kaikki tuollaiset sydämeen liittyvät toimenpiteet jännittää aina minua. No mutta asiat on nyt hyvin ja pitää nauttia siitä :) Sitten taas hieman sisustusasioita. Pysähdyimme paluumatkalla kotiin Lapista Pellon Vihreällä Pysäkillä jota voin kyllä kaikille suositella lämpimästi. Siellä oli hyvä ruoka ja oikein mahtavat sisustusshoppailumahdo

Lauantai meni kyllä rentoillen ihanasti. Aamulla heräilin siihen kun unta ei vain enää riittänyt. Sitten lähdin alakertaan puuhailemaan ja päätin alkaa aamupalan syötyäni leipomispuuhiin. Aluksi tein lusikkaleipiä joita minun on tehnyt mieli monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Itse niitä en ole kertaakaan aiemmin tehnyt vaan juhlissa niitä on tullut syötyä. Niiden väliin en laittanut mitään, koska tykkään itse lusikkaleipien mausta sen verran, että mielestäni ne eivät kaipaa välttämättä väliin marmeladia. Yritin kuitenkin hillitä niiden syömistä laihdutus mielessä sekä sen vuoksi, että viikon päästä lähestyviin Tupper kutsuihin pitäisi kanssa säästä jotain pöytään.  Intoa jäi vielä leipoa yksi sokerikakku johon laitoin pätkiksen paloja. (Tuli niin paljon karkkiboxia joululahjaksi joten ajattelin hyödyntää osaa leipomiseen). No sokerikakku ei sitten suostunut irtoamaan vuoasta niin hyvin, että sitä kehtaisi pöytään laittaa vaikka maku olikin ihan jees. Päätinkin, että seuraavaa

Olen tässä taas kovasti miettinyt viime vuoden matkaamme Dubaihin. Siitä tulee nyt pian kuluneeksi vuosi ja pientä hinkua sinne olisi mennä uudestaan. Juuri Lapin matkalta kuitenkin tultuamme  ei heti uutta isompaa matkaa jaksa alkaa suunnittelemaan. Mutta mielikuvissa voi Dubaihinkin palata aina uudestaan ja uudestaan sekä tietysti katselemalla valokuvia ja videoita joita taas otin silläkin matkalla hieman liikaakin. Olemme miettineet toki josko tänä vuonna johonkin lämpimään taas jossain vaiheessa suuntaisimme ja alkuperäinen suunnitelmamme olikin keväällä lähteä johonkin. Mutta keväällä ja / tai kesällä haluaisin myös kokea sellaisia paikkoja täällä koti Suomessa joihin on hieman tehnyt mieli, mutta ei ole vielä ehtinyt ja joissa olen jo ollut ja joihin haluaisin palata takaisin käymään. Mielestäni kevät ja kesä ovat Suomessa lomailun ns. "kulta-aikaa" kun luonto on parhaimmillaan. Ulkomaille ehtii sitten kolean syksyn tultua tänne pohjolaan. Pidän kyllä syksyis

Uusi vuosi täällä suunnalla on käynnistynyt oikeastaan aika reippaasti. Uuden vuoden lupauksia muistellessa lupasin lisätä kuntoilua ja yllätys, yllätys.. niin on myös tapahtunut että olen arkeen saanut lisättyä näin joulun jälkeen hieman sauvakävelyä sekä vesijuoksua. Minulla on aiemmin ollut tapana hieman suunnitella kalenteriin mitä kulloisenakin päivänä aion tehdä esim. maanantaina uimaan, tiistaina lenkille, keskiviikkona lepoa jne.. Mutta nyt olenkin tehnyt niin, että merkitsen kalenteriin vasta suorituksen tehtyäni mitä olen milloinkin tehnyt. En tiedä mutta tämä voi olla sellainen psykologinen juttu, että tällälailla saan huijattua itseni liikkumaan. Jos siis suunnittelen liian tarkasti viikkoni liikkumiset etukäteen niin lipsumisia tulee ihan varmasti. Hengästyn jo pelkästä kalenteriin katsomisesta. Mutta kun on tyhjä kalenteri on sinne mukava lisäillä jo tehtyjä suorituksia.  Näin saa itselle hyvän mielen ja voi olla, että jaksaa liikkua sen innostamana jo seuraavana pä

Hieman kerron teille vielä kokemuksiani sekä mietteitäni  tästä ensimmäisestä  asuntovaunuilustani  talvella. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen ollut vaunulla matkassa talvella. Lähipiiri varoitteli jo kylmyydestä vaunussa, mutta säät suosivat meitä ainakin siltä osin, että pakkasta reissun aikana ei ollut juurikaan. Vaunu oli lämmin ja lämmitystä olisi pystynyt pakkasen kiristyttyä vielä lisäämäänkin. Ainoa hammasten kiristelytilanne oli ne huonot tiet menomatkalla Lappiin.  Teiden huonous  johtui niistä jäistä  pienempien teiden reunustoilla. Kuulin sanan palteet jossain vaiheessa mikä vissiin kuvaa näitä jäitä tien reunoissa. Isot tiet olivat hyvässä kunnossa  sekä myös osa pienempiä teitä lähempänä  Lappia. Siellä  sulamista ei ollut ehtinyt tapahtua ja tiet olivat kokonaan lumen peitossa. Teiden kuntoahan ei voi etukäteen ennustaa vaikka onhan netissä jo sellainen sivu josta voi kurkkia tiekameroiden ottamia kuvia osasta Suomen teistä.  Suome

Pikku postaus näistä maailman suurista pienistä ihmeistä.. Enpä ole aiemmin tehnyt tammikuussa puutarhatöitä, mutta kerta se on  ensimmäinenkin. Olen tuossa muutamaan kertaan puhunut miehelle ohimennen eräästä muutoksesta  tuossa pikku pihassamme joka toisi siihen lisää tilaa. Ajattelin, että se olisi ensi kesän heiniä, mutta olen siinä etukäteen vain ääneen suunnitellut asiaa.  Juttelin asiasta sitte  taas isännälle eilenillalla saunassa, että pitäisi saada tuosta etupihalta kiviä ja yksi vanha kaivonrumpu pois. Osa kivistä ja se kaivonrumpu on niin isoja, että eipä niitä oikein käsipelillä siirretä, joten taas tarvitaan miestä ja traktoria. No miespä tuumas, että voidaanhan niitä yrittää siirtää sitten huomenissa. Olin aivan, että What? Nyt on tammikuu ja kuinka mies lupasi tehdä asian näin pian. Minulle olisi riittäny jos olisi luvannut tehdä jolloinkin kesällä. No mietin vain että eihän nyt ole maakaan jäässä ja lunta ei ole joten samapa tuo koska ni

Jälleen postaus reissulta... :) Kaikkista eniten matkalta odotin ehkä maisemia, revontulia ja POROJA :) Mielestäni porot ovat niin helluisen näköisiä, mutta samalla sellainen sarvipää on niin ylväs eläin. Joten porojahan piti mennä bongailemaan Jounin kaupan edustalle. En muista nähneeni koskaan valkoista poroa, uskoisin että se oli sellainen albiino poro. Oli vähän arempia poroja täällä kuin Konijänkän kotieläinpihalla missä se poro oli varmasti tottunut jo ihmisten rapsutuksiin. Porot oli nähty ja sitten suunnattiin shoppailemaan Lapinkylään Joulupukin käsityöpirttiin jossa samassa yhteydessä on Revontuliravintola Poro. Se oli kyllä ihastuttavalla paikalla ja todella tunnelmallinen myös sisältä kuin ulkoa. Sieltä ostimme parit kortit kotipuoleen lähetettäväksi. Mies osti aidon Lapin puukon ja minä kaksi poron sarvesta tehtyä avaimenperää muistoksi elämäni ensimmäiseltä Lapin reissulta. Keskustasta toi

No niin nyt on sitten uuden vuoden ensimmäiset kaksi työpäivää takana ja heti olisi kolmen päivän loma. Onneksi on  tälläinen loiva lasku työmaailmaan loman jälkeen. Mutta mietteet ovat ainakin vapaa-aikana vielä lomassa ja kauniissa Äkäslompolon maisemissa. Joten palajan varmasti pariin otteeseen reissuumme Lapissa vielä.. se sai minut niin pauloihinsa, että Canonini kulki matkassa joka puolella että sain ikuistettua joka männyn ja männynkävyn :) Joten tässä pala Äkäslompoloa taas... Odotan vain sitä päivää jos pääsen joskus Lappiin silloin, kun siellä on päivä pidempi ja aurinkoisempi. Tämä vuodenaika on siellä aika synkkää ja  kun oli vielä niin sumuistakin niin   en oikein kunnon maisemakuvia saanut otettua. Mietimmekin, että joku vuosi ruskan aikaan  olisi mahtava päästä takaisin, ehkä Äkäslompololle tai johonkin muuhun paikkaan Lapissa.