Elämää maalaismaisemissa

Nyt olen vihdoin päässyt terassia sisustelemaan. Tätä olenkin odottanut jo kauan mutta se pienoinen takatalvi tässä taannoin ei ainakaan auttanut minua tässä projektissa joten nyt vasta olen niinkuin päässyt vauhtiin. Tänäänkin oli niin lämmin terassilla lasituksen ansiosta niin siellä olisi voinut olla ihan t-paidalla. Joten nyt ovat vihdoin terassikelit alkaneet ja niin myös terassin sisustus. Toiveissa oli saada terassille jonkin näköistä verhoa näkö- sekä aurinkosuojaksi. Mielessäni pyörittelin valkoisia verhoja jotka olisivat sään kestävää materiaalia. Kuinka ollakkaan päädyin vanhoihin vihreihin sisäverhoihin, joita näillä näkymin ei enää tulla näkemään kuin meidän terassilla. Väri sopii tuvan värin kanssa aika lailla yksiin sekä verhot ovat mielestäni ihanan maalaisromanttiset ja jollain mystisellä tavalla tuovat jopa sellaista itämaistakin tunnelmaa, johtuneeko osaksi muistaki tuomistani sisustuselementeistä. Tuolit ovat viime kesältä vanhat maalaamani rottinkituolit jotk

Täällä taas... joka päivä ollut mielessä, että tännekkin tekisi mieleni tulla jo postailemaan kuulumisia, mutta on ollut niin puuhaa että se on sitten jäänyt aina seuraavaan päivään. No mutta nyt päätin, että en enää malta olla erossa täältä ja pakko päästä päivittelemään tapahtumia tai muuten ne jää kirjoittelematta. Vipinää on pitänyt töiden ja myös pienen lomailunkin merkeissä. Täytyy sanoa, että nämä kolme lomapäivää jotka olin varannut tälle viikolle ns. "hiihtolomakseni" ovat kyllä ollut aivan fantastiset. Että sattuikin näin kaunis sää jokaiselle päivälle. On siis saanut kylpeä lämpimissä kevätsäissä roppakaupalla. Olen myös antaumuksella lepäillyt, herkutellut, suunnitellut ja toteuttanut uutta sekä nauttinut läheisten seurasta.  Voisin näin aluksi kertoa mukavasta reissustamme leipomoon Aroma Bageri & Konditoriin Koivulahteen. Läheiseni oli bongannut tämän leipomon ohjelmasta Suomen paras leipomo joten retkemme pääkohde oli siis käydä maistelemassa herkkuja :

Olen kauan ihaillut lehdistä ja blogeista näitä pom pom palloja joita on tehty silkkipaperista. Jostain luin myös, että niitä pystyy tekemään serveteistäkin. No tässä yksi ilta sitten iltapuhteiksi pengoin keittiön kaappeja kun tiesin että sieltä jostain servettejä pitäisi löytyä. Bongasin muutaman ylimääräiseksi jääneen Marimekon Unikko servetin jotka olivat niin hyvän värisiä, että ajattelin harjoitella niistä pom pomia. Itse tekeminen vaati vain hieman malttia servettien erottelussa, mutta muuten työ oli oikein mukavaa. Oikeastaan minulla jäi tähän puuhaan pieni himo ja joku päivä kokeilen kyllä tehdä isompia silkkipaperista. Nämä ovat kyllä oiva tapa koristella tiloja juhlia varten tai ihan vain arkea niinkuin minäkin. Nyt pohdinkin, että seuraavaksi voisin tosiaan tehdä näitä lasitetulle terassillemme piristykseksi.

Viimesimpänä mutta ei vähäisimpänä kuvia kivikoista. Pidän tälläisistä vähän jylhemmistä mutta silti maastoon kauniisti sopivista kiviröykkiöistä. Tässä lähimetsässä on mukava sellainen mäen nyppylä jossa on siellä täällä maaston kohotessa tällaisiä kivikasoja. On hauska katsella kuinka puut kasvavat ihan kivissä kiinni aivan kuin ne kannattelisivat ettei kivet pääse vierimään alas. Mutta samassa tuli joku mainos mieleen jossa sanottiin, että vierivät kivet eivät sammaloidu :) Ja ne sammalethan kivien päällä ovat aivan ihania.  Jostain olen myös lukenut sellaisesta harrastuksesta kuin geokätköily jossa kännykän avulla ilmeisesti etsitään ihmisen laittamia kätköjä joilla on varmasti sitten jotkut koordinaatit. Se voisi olla aikasta mielenkiintoista ja tänne metsään saisi ainakin kivien väliin monetkin kätköt :) Kiva kun tänä maailmanaikana kun teknologia on valloillaan pystytään sillä lisäämään tälläisiä mukavia harrastuksia ihmisille jossa samalla voi olla luonnon helmassa. Vaikka

Aikasta useasti metsässä käyskennellessä tulee huomanneeksi kaikenlaisia kauniita luonnon muokkaamia muotoja esimerkiksi puissa ja kivissä. Siellä tulee miettineeksi kuinka ne on muokkautunut juuri sellaiseksi kuin ne on. Vähän niinkuin elämä muokkaa ihmistä niin luonto muokkautuu myös joko ihmisien, eläimien tai luonnonvoimien vuoksi.  Luonto tarjoaa meille myös henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisäksi paljon muutakin hyvää. Meillä sauna lämpenee puilla sekä talvella tuvassa lisälämmittämiseen tarvitaan puuta. Kesällä ja syksyllä saamme kerätä marjoja sekä sieniä. Mieheni käy silloin tällöin metsästämässä ja sieltä saattaa joskus saada hieman kanssa saalista (tuurista rippuen). Myös kaikenlaisiin asetelmiin ja kransseihin löytyy paljon materiaalia metsästä, mutta jossain tapauksissa esim. sammalten noukkimiseen tarvitaan maanomistajan lupa.  Nyt kun asiaa alkaa oikein laajassa kokonaisuudessaan pohtia niin on se metsä meille suomalaisille vaan aika iso aarreaitta. Mihin me jout

Metsähän on oiva retkipaikka perheellekkin. Kokemuksesta tiedän, että mieleen ovat painuneet kaikista kivoimmat muistot lapsuuden reissuista ne kun oltiin viikonloppuisin silloin tällöin metsäretkillä ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Vaikka se eväiden syönti metsässä oli ehkä se kohokohta, kun leipä ja maitokin maistui paremmalta kuin kotona makkarasta puhumattakaan. Mutta kuitenkin se luonto ja mielikuvituksen valloilleen päästäminen leikkiessä oli myös hyvin tärkeä juttu. Metsässähän lapsen mielikuvituksella ei varmastikkaan ole mitään rajaa. Mörköjen ja kaikenlaisten menninkäisten sekä metsänolentojen kotejahan voi olla siellä täällä. Sitten sai rakentaa muiden lasten kanssa risuista majoja kuusen jurelle, kerätä käpyjä joita löytyy vielä seuraavana päivänäkin taskuista. Moniko lapsi tietää käpyeläimistä tänä päivänä mitään? Huomaa, että lapsia kiinnostaa kuitenkin nykyäänkin paljolti sellainen itse tekeminen ja rakentelu jota pitäisi ruokkia juuri tälläisillä luontoon sijoittuv

Eilen käyskentelin kameran kanssa metsässä ja ajattelin tehdä pienen kuvapläjäyksen tänne siellä nappaamistani kuvista.  Oli kyllä ihana käyskennellä kaikessa hiljaisuudessa ja ihailla kaunista metsää auringonpaisteen pilkistellessä puiden lomassa. Metsässä kävely tekee myös liikunnallisessa mielessä hyvää koska koko kroppa joutuu ns. töihin epätasaisessa kävelymaastossa. Matkan varrella kiipeilin myös pienen mäen nyppylän päälle ja varmasti teki pakaralihaksille hyvää :) Joten taas metsään lähdettyä hoitui niin mieli kuin kroppakin. Pitäisi vain useammin lähteä tuohon lähimetsään, mutta jotenkin tuntuu että ne kerrat on liian harvassa kun sinne tulee lähdettyä.