Elämää maalaismaisemissa

Vuodessa on tullut taas aika jolloin Riihitonttu Oskari on alkanut liikkua pihapiirissä. Sadonkorjuut riihessä on saatu päätökseen ja nyt on aikaa ihastella syksyn taikaa. Varovasti Oskari kurkistaa kuusen takaa näkyykö pihapiirissä muita kulkijoita.  Erakkoluonteensa vuoksi hän on tarkka siitä, että hän saa olla rauhassa omissa oloissaan.  Hän viihtyy yksikseen ja sen vuoksi tällainen varovaisuus. Paikka huolella tarkistettu ja rauhalliseksi todettu. Nyt saa kuunnella vain luonnon  ääniä  ja nauttia puutarhan syksyisestä väriloistosta. Väriter apiaa parhaimmillaan. Riihessä asuvalla Oskarilla on oma piilopirtti puutarhassa kuusen alla sijaitsevassa ladossa.  Sinne Oskari tulee aina lomailemaan työrupeamien jälkeen. Nyt on syystyöt saatu  riihessä tehtyä joten matka kohti piilopirttiä alkoi viikonloppuna.  Levon lisäksi  hänellä on  myös aina jotain kivaa tekemistä mielessä mutta jääköön se vielä salai suudeksi. Terveisin Marjut ja Riihitonttu Oskari

Luontoa on kiinnostavaa kuvata aina matkoilla. Varsinkin näin syksyisin tulee tallennettua muistoihin siihen hetkeen kuuluvia ilmioitä kuten muuttolintujen lähtöä, ruskaa, sieniä. Reissullamme Åminnen aamussa näin ainutlaatuisen näyn (valitettavasti kamera ei ollut matkassa). Noin tuhatpäinen muuttolintujoukko lähti etelää kohti erilaisissa kokoonpanoissa. Ensimmäisen parven taivaalle ilmestyttyä ihailin lintujen taitoa muodostaa kaunis aura. Sitten aloin kuuntelemaan, että äänestä päätellen niitä on vielä tulossa lisää. Taivaalle ilmestyi kohta toinen, kolmas, neljäs... parvi. Olin tästä ihmeellisen ihanasta näystä niin mykistynyt, että en enää pysynyt selvillä monesko lintuparvi aurayhdistelmää hakien sieltä pohjoisen suunnasta saapuukaan. Tätä näkyä en kyllä unohda ikinä. Aamulenkillä mukana ollut Sulo koira katseli myös taivasta ihmeissään.  Muuttolintujen lisäksi ihastelin lomakylän nurmikolla kasvavaa isoa heinärypästä. Jollain lailla heinäkasvit ovat kauniita. Liekö

Isoäidin pitsiliinoja on aikoinaa tehty paljon eri kokoja, vahvuuksia sekä väreissäkin on ollut vaihtelunsa. Ihan riippuu langoista mistä ne on aikoinaan tehty. Uusiokäytössä pitää siis ottaa huomioon ihan näitä asioista mihin sitä voi käyttää. Seuraavassa esimerkissä isosta pyöreästä pitsiliinasta on tehty hartiahuivi. Tämä liina oli hyvin laskeutuva ja kevyt jolloin siitä sai tällaisen tehtyä. Tässäkin kuten sateenvarjossa yksivärinen musta takki luo pohjan pitsin kauniille kuvioinnille.  Mielestäni tälläinen pitsiliina sopisi kauniisti myös nykyajan pitsimekon seuraksi hartioille. Se myös näyttäisi kauniilta että lämmittäisi juhlijaa koleassa syysilmassa. Hyvää alkanutta viikkoa toivoo Marjut

Isoäidin isot pyöreät pitsiliinat on nyt etsitty kaappien kätköistä. Harvemmin nämä enää tietään pöydälle löytävät mutta kauneutensa vuoksi on silti sääli jättää niitä kaappeihinkaa lojumaan. Siksipä niille on keksittävä uutta elämää. Sateenvarjo on aika ajankohtainen kapistus ulos mentäessä nyt syksyllä. Liekö siitä mieleeni juolahtanut sama muoto pitsiliinan kanssa. Esimerkkinä laitoin ilman kiinnitystä pitsiliinan mustan sateenvarjon päälle. Yksivärinen musta korostaa pitsiliinan kauniita kuvioita. Kokokin näyttää liinalla matsaavan täydellisesti niin että hieman jää ns. helmaa yli laidan. Yksi vaihtoehto olisi siis ommella pitsiliina sopivan kokoiseen ja väriseen varjoon kiinni huomaamattomin pistoin. Tällöin sadesäällä pääsisi kauniin ja persoonallisen varjon alle suojaan. Mieleeni juolahti myös toinen vaihtoehto joka ei kuitenkaan ole yhtä suojaava ja käytännöllinen. Kuitenkin esteettisesti ajatellen se voisi olla aika lumoava. Eli joskus aina sateenvarjoille käy ni

Kyllä on taas mukava ihastella syksyn väriloistoa ulkosalla. Ihastelun voi aloittaa jo heti ulos astuessaa porraspäähän lennähtäneistä lehdistä ja ruukkuistutuksista. Istutuksissa ehdoton suosikkini on violetti calluna. Luonnon kanervan värjeä vain vahvemmin toistava calluna lumoaa runsaudellaan ja kauniilla värillään. Lehtipuiden pirteän keltaiset lehdet värittävät maisemaa myös kauniisti. Ihan puun alle mentäessä on ihana katsella sinistä taivasta vasten keltaisia lehtiä. Heti syntyy erilainen tunnelma. Syysluonto hellii myös makuaistejamme. Syksyn herkuista ehdottomia suosikkejani ovat äidin tekemä puolukkavispipuuro ja omenapaistos. Nam!  Aurinkoista syyssunnuntaita kaikille Marjut

Meidän pikku perhettämme on puraissut tänä syksynä oikein karavankärpänen. Viime viikonloppuna teimme jo toisen viikonloppureissumme peräjälkeen. Pari viikkoa takaperin olimme Sexjön leirintäalueella ja nyt suuntasimme rannikolle Maalahteen Åminnen lomakylään. Kerran aiemmin olen siellä äitini kanssa piipahtanut ja paikan kauniiksi todennut. Silloin mietin, että tänne voisi palata uudelleen matkailun merkeissä. Syksy on säiden puolesta aika epävakaata aikaa matkailulle ja niin tälläkin kertaa säät teki tepposiaan. Mereltähän tulee melkein aina mutta nyt saimme todistella vielä jonkun maailmalla riehuneen myrskyn rippeitä myös täällä länsirannikolla ainakin viime viikonloppuna.  Kaunis merimaisema veti kuitenkin sen verran puoleensa, että parkkeerasimme meren ääreen josta tuuli pääsi oikein kunnolla vavisuttamaan asuntoautoamme. Yöt ehkä meni hieman toista silmää ummistamalla myrskytuulen vuoksi mutta uuden päivän kruunasi yhdet päiväunet niin taas jaksoi. Onneksi viikonlo

Teen juonti on kuulunut aamurutiiniini jo kauan aikaa. Lähivuosina olen alkanut maistella myös makuteetä ja joskus matkoilta tulee ostettua myös kauniin pakkauksen perusteella teetä kotiintuomisiksi. Voisi siis sanoa, että tämä tavallinen rutiini on pikkuhiljaa muuttunut aamuiseen makumatkaan. Ja tämähän ei haittaa yhtään, että maku- sekä hajuaisti pääsee lomalle heti aamusta. Onhan se hyvä rentoutua lempikupposen äärellä enisimmäiseksi aamulla ja joskus myös viimeiseksi illalla. Viime sunnuntaina tämä pieni iso rutiini muutti jälleen muotoaan, kun törmäsin aivan ihastuttavaan englantilaiseen teekuppiin kirppiksellä. En tiedä onko se tämä syksy ja sen rusehtavat värit vai mikä sai minun lumoutumaan tästä kupista niin paljon. Aivan ylettömästi! Ei tarvinnut siis kauaakaan miettiä sijoitanko kupposeen ja lautasiin kolme euroa. Sold to me! Tässä  se on ihanuus  <3 Onko kellään muulla lempikuppia juomalleen? Tai keräättekö jotain sarjaa ja mistä keräilynne on

Usvaiset aamut ovat sitten niin kauniita oli aurinkoa tai ei. Usvan mystisyys kiehtoo ja pakottaa liikkumaan kamera kainalossa niin usein kuin mahdollista. Tässä usvaisia otoksia maalaismaisemista. -Marjut-

Meidän rakas Sulo täyttää tänään 1 vuotta. Aamutuimiin Sulo herätti meidät jo ja olihan sitä hänen syntymäpäivän kunniaksi lurautettava oikein onnittelulaulu. Aamupalapöydästä löytyi Sulolle "luukakku" jota herra kiltisti odotti pöydän ääressä virallisten potrettienoton ajan. Vihdoin kakkua pääsi myös Sulo maistelemaan ja olihan se hyvää ainakin ilmeistä päätellen :) Syntymäpäiväterveisin Marjut ja Sulo