Elämää maalaismaisemissa

Tänä vuonna tuli paljon syötäviä omenoita nuoreen omenapuuhumme. Siitä huolimatta, että jänikset kävivät talvella tekemässä aika pahaa tuhoa rungolle ja alimmille oksille. Heti kun ilmat alkoi kylmetä niin tämä nuori omenapuu rusketti 2/3 ylemmistä lehdistä ihan täysin ja vain alimmat oksat näytti ihan terveiltä. Saa nähdä enteileekö tämä sitä, että omenaapuumme kärsi viime talvisesta jänisten hyökkäksetä, mutta jaksoi kuitenkin tehdä viimeisen satonsa tänä kesänä. Oikeastaan se  selviää vasta sitten ensi vuonna, mutta nyt kyllä pitää suojata runkoa  tosi hyvin ettei sama pääse toistumaan tulevana talvena, koska sitä tämä kovia kokenut puu tuskin enää kestäisi. Nämä pikkuomput tässä alla on kuitenkin koristeomenapuuvanhuksestamme joka on pihamme / puutarhamme kruunu ja ylpeys. Se luo sellaista entisajan henkeä puutarhaan. Siihen tulee aina syksyisin pilvin pimein pikkuomppuja joista viimevuonna tein omenakransseja.  Tästä  linkistä pääsette katsomaan s

Chilieni kasvukausi ulkona lasitetulla terassilla on nyt tältä  vuodelta ohi. Chilit piti tuoda kylmää pakoon sisälle. Olen pari chiliä jo napsinut, mutta ei tunnu vain makua tulevan vaikka komian punaasia ovatkin.  P ieni jännitys siis on siitä tuleeko näistä kunnon chilejä tulisine makuineen ollenkaan. Saa katsoa myös kuinka kauan ne viihtyvät täällä sisätiloissa hyväkuntoisina jatkaen kasvuaan.

Tee se itse - saareke on vihdoin valmis! Tätä olen suunnitellut ja haaveillut jo pitkään. Vihdoin sain päätettyä millainen siitä tulee ja eikun isäntää taas hätyyttämään  apuihin.  Vain tuolit sen ympäriltä puuttuu. Tallissa onkin odottamassa yksi vanha haravakoneen istuin josta suunnitelmissa on tehdä toinen istuin pöydän ääreen. Vielä etsimme toista samanlaista istuinta, mutta ehkä  se vielä tässä joskus vastaan tulee. Itse saareke on tehty vanhasta vaatekaapista,  mdf levystä joka l ojui turhana tallissa sekä heinäseipäistä jalat. Vanha vaatekaappi oli aikoinaan maalattu kunnon maalilla ruskeaksi. Hieman hioin pintaa, että maali tarttuu. Muttaman kerran sai maalikerroksia kaapin pintaan vedellä, mutta hieman sieltä vielä vanha maali kuultaa  alta,  tosin ihan kivasti sillälailla vanhanaikaisesti. Saarekkeen päähän sain laitettua koukun johon voi laittaa astiapyyhkeen. Tälläistä olinkin kaivannut lähemmäs tiskial

Tässä tulisi hieman nyt sitten taas uuden ruokailutilan muutoksesta lisää. Valitettavasti minulla nyt ei ole mitään ennen -kuvia  vertailuksi millainen tämä huone oli aiemmin. Mutta näillä  uusilla kuvilla mennään eteenpäin kuin mummo lumessa. Nyt olisi sitten hieman eri vinkkelistä uutta ruokailuhuonetta. Osa olohuoneen sisustuksesta on jäänyt paikoilleen, kuten hylly jossa on enkeleitä, purjelaivoja ja majakoita.. Vanha ompelukone löysi myös oman paremman paikkansa kuin aiemmin. Ompelukoneen lokeroissa säilytän kynttilöitä  ja siten ne ovat nopeasti käden ulottuvilla jos haluaa loihtia tunnelmaa esimerkiksi tähti -kynttiläkipoilla. Ompelukoneeseen on ilmaantunut lankarulla, koska yritimme testata koneen toimivuutta huonolla menestyksellä. Taitaa tyytyminen olla kuitenkin tällä ompelijalla siihen vanhaan sähköiseen Singeriin. Vanha kakkuvuoka on mielestäni syötävän hyvän värinen ja sopii kulahtaneella kuosillaan mukaan koko

Pitkään haaveilemani muutos on syntynyt... toki itse muutoksen tekemisessä ei pitkään mennyt kun kyseessä oli vain huonekalujen paikkojen vaihdosta. Mutta itse pähkinän purtavaksi teki se suunitteluvaihe.. mihin huoneeseen tulee mikäkin toiminta ja huonekalu jne.. Tämä huone on aivan alunperin toiminut makuuhuoneena, sitten se oli olohuoneena ja nyt se on ruokailuhuone ja ns. huilausnurkkaus. Ruokapöytä oli vielä aivan hyrskyn myrskyn täynnä tavaraa joten siitä en nyt saanut kuvia tai ihan kokonaiskuvaa ruokailutilasta, mutta ehkä sitten kun sen toiminta rajoittuu vain ruokailuun eikä yhtäaikaa toimi myös ompelupöytänä, askartelupöytänä, tietokonepöytänä jne.. voi olla mahdollista, että saan sen kokonaiskuvan napattua.. Siirsin terassilta talvea pakoon korituolit johon heitin torkkupeitot päälle niin ovat sitten vähän pehmeämpiä istua jos oikein kauan viihtyy lehtiä lukemassa tai nettailemassa  Ja voihan siinä jolloinkin puolison kanssa ist

Joskus syksy tuo mukanaan, ainakin minulle sellaisen käsityöbuumin jolloin haluaa tarttua puikkoihin tai painaa ompelukoneen kaasua... Taannoin innostuin kaivelemaan jälleen vanhan perityn Singerini nurkasta pölyttymästä, että sain vuoden nurkissa lojuneet verhot lyhennettyä. Jotenkin olen pelännyt ottaa konettani esille ja lähteä ompelemaan sillä ihan tälläisen pieneltä vaikuttavan työn, kun Sngerini ei ole aina niin yhteistyökykyinen. Käyttäjässäkin voi olla vikansa ja joskus miestä apuun pyytäessäni tuntuukin, että hän tietää paremmin mistä sen  langan pitää kulkea. No nyt siis uskalsin tarttua tähän naurettavan "haastavaan" tehtävään hyvin nukutun yön jälkeen, että hermoni ovat jopa paremmassa kunnossa kun vanhan Singerin.. Ajattelin, että nyt suunnittelen kaiken niin valmiiksi, että ei kun nasta lautaan ja menoksi. Ajattelin, että olisi helpompi ommella verhot jos ne olisi verhotangossa roikkumassa väärinpäin, koska nämä

Pidän kovasti murateista ja sen rinnalla kaikki ruosteinenkin on niin ihanan kaunista,  <3 Vaikka täytyy kyllä myöntää, että vanha ruosteiset esineet ovat sinälläänkin ihan kauniita joskus. Myös puutarhapatsaat ovat heikkouteni ja niitäkin tulee aina kuvailtua...  varsinkin tontut ja enkelit ovat niitä minun juttujani :)

Jotkut kasvit osaavat sitten vaihtaa värinsä aivan syötävä hyvänvärisiksi... tykkään ehkä eniten punertavan sävyisistä lehdistä mutta ovathan aivan kirkkaan keltaisetkin ihania... Olen myös hämmästellyt kuinka jotkut kukat ovat kukkineet niin pitkään tänä syksynä ja esimerkiksi vanhojen lupiinieni viereen alkoi jo tänä syksynä kukkimaan uutta. Olihan toukokuu tänä vuonna aika lämmin ja näyttää olevan nyt tämä syksykin aika lämmin joten ei mikään ihme että jotkut venyttävät kasvukauttaan.

Tähän tulee seuraavia aineksia: - isoja kaurahiutaleita ( ei pikahiutaleita) - maitoa - puolukkaa - kermaa - nomparelleja Kaurahiutaleita kostutetaan maidolla, mutta ei liikaa . (Ei niin että kaurahiutaleet lilluu  maidossa).   Tätä seosta  laitetaan pari ruokalusikallista  kupin pohjalle. Seuraavaksi laitetaan noin yksi  ruokalusikallinen puolukkaa jonka päälle kermavaahtoa sekä nomparelleja.  Uskomatonta on kuinka vähän puolukka oikeastaan tässä maistuu, mutta antaa kuitenkin sitä oikeanlaista potkua tähän jälkkäriin.

Syksy on mielestäni ehkä paras vuodenajoista.. vaikka nyt kyllä olen niin väsynyt, että siitä en oikein kunnolla pääse nauttimaan... niin kovasti kuin haluaisinkin. Luonto on kauniin värikästä ja ilma raikasta...  pikkuhiljaa mieli alkaa olemaan jo jouluaskarteluista vaikka sitä en ihan ymmärräkkään, että kaupat alkavat syyskuussa kantamaan jo joulukorsteita hyllyihin. Mutta minä olen miettinyt jo joulujuttuja, koska aioin osallistua tänä vuonna joulumarkkinoille ja aikomukseni olisi myydä siellä omatekemiä käsitöitä sekä leipomuksia. Joten pakko on olla ajoissa suunnittelemassa, että saa marraskuun loppuun mennessä kaikki tehtyä. Ja valitettavasti tällaisiin mukaviinkaan askareisiin ei aina voimat riitä ja aina ei edes huvita. Mutta pitää olla itselle armollinen ja tehdä silloin kun jaksaa ja viitsii ja ottaa niitä lepohetkiäkin tarpeen vaatiessa.