Elämää maalaismaisemissa

  Todella kauan olen halunnut tehdä vanhoista lusikoista rannekorua. Siihen ei ole vain ollut oikeita välineitä. Lähinnä olen miettinyt, että pulmaa tuottaisi se kuumennus. No eilen sitten isäntää auttelin, kun puhalleltiin kuumailmapuhaltimella tarroja pois auton kyljestä. Sitten lamppu syttyi päässäni. Pinterestissä olin nähnyt, että joku oli käyttänyt juuri tämän näköistä (kuumailmapuhallin) työkalua lusikkarannekoruja tehdessään. Mieleeni ei ollut edes juolahtanut, että meiltä saattaisi moinen laite löytyä kotoa. No seuraavana aamuna halusin ryhtyä heti tuumasta toimeen, koska olin niin kauan halunnut tälläistä lusikkarannekorua tehdä. Aluksi kasasin kaikki tarvikkeet työpydälle. Tässä lista tarvikkeista: -suojakäsineet  -suojamaski -suorahiomakone (monitoimityökalusarja) -kuumailmapuhallin -vasara  -pihdit - ruuvipenkki -hylsy Näitä työkaluja minä käytin mutta esim. ruuvipenkin ja hylsyn voi vaihtaa muuhunkin työkaluun, jos keksii itse jonkun muun vaihtoehdon. Alasin olisi myös oi

  Mieleeni juolahti pajuja katsellessani, että voisi jälleen pitkästä aikaa harjoitella spiraalitekniikkaa. Pajuissa oli huikea määrä "kissoja" ja ajattelin, että niistähän voisi tulla yksinkertaisesti kaunis pajukoriste pääsiäiseksi.  Minkä kerran oppii sen aina taitaa. Tämä on vähän niinkuin pyörällä ajo, että jos sen kerran on kunnolla oppinut ja taitoa pitää yllä niin se luonnistuu. Spiraalitekniikalla tehty kimppu on jäänyt minulle mieleen puutarhuri koulusta, jossa olin kukka- ja puutarhakaupan koulutusohjelmassa. Pajunkissat ovat avautuneet kyllä tosi hienosti tähänaikaan. Pajukoriste pysyy omin jaloin pöydällä ja periaatteessa siitä voi tehdä minkä kokoisen itse tahtoo pajujen pituudesta riippuen. Pajutyöt alkoi kyllä hieman kiinnostamaan enemmänkin tämän työn jälkeen. Pohdinnassa on vielä mitä näistä voisi lisäksi vielä tehdä. Oikein hyvää viikon jatkoa Sinulle toivoo Marjut 💛

 Säästän paljon asioita mahdollista myöhempää käyttöä varten ja kankaitteni sekaan on päätynyt myös rikki menneitä vaatteita kuten esimerkiksi farkkuja. Silloin, kun päätän alkaa ompelemaan niin fiilis ja tähdet taivaalla tulee olla kohdillaa.... muuten hommasta ei tule mitään vaan ensimmäisen takun ilmestyessä homma tyssää siihen. Priimaa ompeluistani en itseltäni vaadi vaan tässä hommassa olen oppinut antamaan itselleni roppa kaupalla armoa. Tällöin uskallan myös tarttua ompelutöihin useammin, kun en odota itseltäni liikoja. Neuloosin iskiessä muutama päivä sitten päädyin tekemään hernepusseja vanhoista risaisista farkuista. Leikkasin niistä sopivan kokoisia paloja ja ompelin ensin kolme sivua kiinni. Sen jälkeen kipitin täyttämään pussukan noin 1 desillä herneitä, jonka jälkeen ompelin vielä viimeisen sivun kiinni. Tämä oli niin mukaansa tempaava projekti, että seuraavan neuloosin iskiessä näitä voisi tehdä lisää. Pieni varoituksen sana, että näitten ei kannata päästä kontaktiin min

  Karhu on herännyt talviunilta 🐻  Täällä ollaan päästy kevätkylvöjen äärelle ja sehän antaa potkua auringon lisäksi tähän kevääseen.  Valmisteluja olen tehnyt viime viikosta asti ja nyt sitten kuun mukaan aloin tuumasta toimeen. Kotilieden  sivuilta löysin (ainakin itselleni) uuden vinkin kasvatella ruohoa pääsiäiseksi tai ihan muuten vain esimerkiksi kevätasetelmiin. Niinpä laitoin niitäkin kasvamaan. Viime vuonna kasvattelin ensimmäiset petuniani siemenistä. Syksyllä keräsin siemeniä talteen ja niinpä päätin koittaa onnistunko niistä kasvattamaan täksi kesäksi petuniani. Samettikukan siemeniä laitoin myös kasvamaan ja onhan näistä nyt tullut jo vakio kesäkukkia. Uusi tuttavuus esikasvatettujen listalla on tämä tähkäkeijunkukka. Saas nähdä saanko näitä ihailla kesällä. Mukava jännittää aina uusien kukkien kanssa kuinka käy. Laventelia puutarhastani löytyykin jo, mutta se on väriltään liilaa. Nyt kokeilen kasvattaa valkoista laventelia sen rinnalle. Moneymaker tomaattia olen kylvänyt