Elämää maalaismaisemissa

Eilispäivän kuvasaalista... On se syksy niin kaunista aikaa. Kun luonto yhdistetään vanhoihin esineisiin ja  materiaaleihin syntyy oikeaa taidetta jossa silmä lepää.

                      Kaikkea sitä keksitäänki... kaikkea ihanaa.  Tällaisen kranssin voi täyttää vaikka millä ihanalla vain mielikuvitus on rajana.  Sitä voi käyttää myös ulkona että sisällä. Tähän kranssiin laitoin pikkuomenoita, koska isot eivät olis mahtuneet.  Muita vaihtoehtoja luonnon antimista on esimerkiksi sammal, syksyn kauniit lehdet, kävyt...  Sisällä sen voi täyttää vaikka juhlapyhien mukaan esim. jouluna joulukoristeilla,  pääsiäisenä höyhenillä jne... Näitä on markkinoilla myös isomman kokoisia joihin mahtuu isoja omenia ja jouluna joulupalloja.  Mielestäni tämä on mahtava sen vuoksi juuri ettäs sitä voi  muuntelemalla käyttää vuodesta toiseen. Aina ei tarvitse ostaa uutta koristetta, kun tarvii vaihtelua. Hieno keksintö siis! *** Tänään olin myös vähä käyskentelemässä luonnossa ja tietenkin  kameran kanssa. Tämä ihana vuodenaika pakottaa pakkaamaan kameran jopa lenkkipolulle :)  Onneksi Canonini  on kuitenkin kestänyt tuol

Tämä on minun ehdottomasti tärkein sisustuselementti, koska se on minulle paljon enemmän kuin esine. Olen saanut sen lahjaksi ja se on tehty minun vauvanvaatteista. Lisäksi siinä on iki-ihana kolme ruutuinen ikkunanpoka,  josta tykkään valtavasti. Se sopii myös hyvin yhteen   valkoisen sisustukseni  kanssa  ja nämä punavoittoiset vanhat vauvanvaatteet sopii hyvin yhteen punaisen sohvani kanssa.  Viimeisen  silauksen antaa valonauha,  jota saakin alkaa nyt jo pitämään iltaisin päällä antamaan  pehmeää tunnelmavalaistusta. Tunnelmallisia iltoja kaikille!

Tämä kuva piristää kyllä ainakin minun päivääni,  toivottavasti jonkun muunkin :) Joskus kissoistakin saa hyviä tilannekuvia siihen vielä maustettuna tilanteeseen sopiva teksti. Tästä sain idean, että tällaisen huumorikuvan voisi teettää mukin kylkeen esim. joululahjaksi läheiselle. Pitääpä laittaa idea hautumaan. Hyviä illanjatkoja kaikille!

Olen intohimoinen sisustaja ja  pyrin löytämään aina uusia sisustusratkaisuja.  Olen kuin pikkutyttö jouluaattona joka avaa toistaan ihanempia lahjoja,  jos saan jonkun miettimäni sisustusjutun  tehtyä ja se miellyttää silmää.  Tuntuu, että sisällä sydämmessä  palaa sellainen lämmin tunne,  kun onnistuu saamaan oman  näköistä ja lopputulos tosiaan miellyttää silmää. Tykkään kaikista purnukoista sekä vanhoista tavaroista  ja joskus panostan uuteen. Sitten pyörittelenkin edestakaisin niin, että silmää alkaa miellyttää. Joskus kyllä menee hieman överiksi ja  aika usein vaihdankin parin päivän päästä  jo vaihdan järjestystä kun huomaan,  että ei tämä nyt oikein natsannutkaan.  Joskus taas on vain niin väsynyt ettei  millään keksi ja jaksa tehdä jotain loppuun  vaikka kuinka tahtoisi.  Sitten joskus taasen kun saa itsensä viimeisillä  voimillaan tekemään jotain ideaa valmiiksi  niin siinä työn lomassa voi yllättävästi  saadakkin lis

Talvi lähestyy ja pihalla oli vielä tänään kaikkea mitä sinne  ei kuulu talveksi jättää. Oli grilliä, puutarhavälineitä,  tyhjiä ruukkuja, multasäkkejä, lannoitteita yms...  Kuskasin ne vanhaan vajaan joka  on ihan omialtainen paikka  tällaisille tykötarpeille.  Tämän työn tehtyä voi rauhallisin mielin  jäädä odottamaan talven tuloa,  mutta täytyy kyllä sanoa että ei  sen ensilumenkaan ihan vielä tarvi sataa. Siinä touhun timmellyksessä sai ihailla syksyn väriloistoa ja oli pakko tuoda sitä myös sisälle asetelmien muodossa. Asetelman ei aina tarvitse olla monimuotoinen, kun maljakko on kaunis mihin laitat esimerkiksi nämä ihanat pikkuruiset omput.

Tämän vuoden kesä ja parhaillaan kuluva syksy  on ollut oikein hilloisaa aikaa. Kaikki alkoi jo ani varhain  raparperichutneystä ja paholaisen hillosta. Kesän lopulla meno jatkui  mansikkahillolla ja päättyy nyt omenahilloon. Siihen väliin on mahtunut kiriskkahilloa,  mustaherukkahilloa ja puolukkahilloa.  Nyt vain sitten pähkäilen missä välissä ehdin kaikki syödä.  Ilmeisesti pitää vähän jokaiseen ruokalajiin ujuttaa näitä hilloja. Olen kuitenkin huomannut osassa hilloista, että maku on vain parantunut hillon vanhetessa.  Esimerkiksi raparperichytneyn maku oli parempaa vasta viikkojen päästä, kun se oli  kunnolla rauhassa saanut maustua. Paraikaa odottelen, että josko omenahilloonkin tulisi enemmän vaniljan makua,  kun sitä sinne hillon sekaan tangollisen laitoin. Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille!

Rintamamiestalomme pihapiirin kunnostustyöt aloitettiin  aikoinaa salaojituksesta. Kellariin oli aiemman omistajan  mukaan tullut vettä ja myös piha lillui aina syksyisin.  Joten tämän vuoksi päätimme laittaa salaojat.  No minähän en juurikaan ymmärtänyt tällaisista salaojituksisa  mitään ja en juuri siinä mitenkään apuna voinut olla.  Jätin kameran vain miehille, että napsikaa nyt vähän kuvia töitten lomassa  ja lähdin kaupoille hankkimaan  sisustustuotteita  juuri hankkimaamme taloon.  Palatessani kaupoilta lähdin hakemaan  perunamaalta perunoita mielessäni työmiesten muonitus.  Yllätyksekseni kuitenkin huomasin, kun kattila kädessä maalle painelin,  että eihän meillä ole enää perunamaata. Shokista selvittyäni tajusin,  että nehän on vetänyt kaivurilla ison vaon pienen perunamaamme läpi  joten eihän siitä ollut toivoakaan enää tonkia ainuttakaan pottua.  No eka tilanne tosiaankin potutti, kun minulle ei ollut kerrottu  että pottumaakin lähtis

Ostin joskus ruusukuvioisia sisustustarroja ja  nyt niille tuli käyttöä. Laitoin ne jääkaapin oveen.  Katsoin, että tämä vaalea sisustus tarvitsee piristysruiskeen. Olen joskus miettinyt, että voikahan niitä liimata  esimerkiksi keraamiseen käsienpesualtaaseen?  No tätä täytyy joskus testata  :)  Sinne olisi ihana liimata esimerkiksi kala- tai simpukkatarroja. Sisustustarroille paikkoja etsiessä on vain mielikuvitus  rajana, mutta liikakin on liikaa. Niihinkin varmaan kyllästyy, jos niitä on joka paikassa. Mutta onneksi ne saa kätevästi pois.

Tämä tuoli lojui käyttämättömänä varastossa samoin kuin koko muukin pöytäryhmä. Sitten kerran alkasin miettimään tuolin kohtaloa, että josko sille voisi tarjota uuden elämän jollain muulla konstilla. Tuoli oli poistettu käytöstä sen hataruuden vuoksi, joten istumakäyttöön sitä ei enää kelpuutettu.  Sitten mieleeni juolahti tämä valoidea. Porasin reijät tuolin "pinnoihin" niille kohtaa jolle halusin ja upotin niihin tavallisen jouluvalosarjan lamput joita saa kaupasta muutamalla eurolla (kannattaa ottaa ns. "läpnäkyvä johtosarja"). Ja niin syntyi tämä yöpöytä tai missä sitä nyt kukin sitten haluaa käyttääkkin. Jos haluat tehdä samanlaisen niin tarvitset vain:       tuolin jossa on pinnat jouluvalosarjan (20 lamppua) porakoneen