Salaojitus
Rintamamiestalomme pihapiirin kunnostustyöt aloitettiin
aikoinaa salaojituksesta. Kellariin oli aiemman omistajan
mukaan tullut vettä ja myös piha lillui aina syksyisin.
Joten tämän vuoksi päätimme laittaa salaojat.
No minähän en juurikaan ymmärtänyt tällaisista salaojituksisa
mitään ja en juuri siinä mitenkään apuna voinut olla.
Jätin kameran vain miehille, että napsikaa nyt vähän kuvia töitten lomassa
ja lähdin kaupoille hankkimaan sisustustuotteita
juuri hankkimaamme taloon.
Palatessani kaupoilta lähdin hakemaan
perunamaalta perunoita mielessäni työmiesten muonitus.
Yllätyksekseni kuitenkin huomasin, kun kattila kädessä maalle painelin,
että eihän meillä ole enää perunamaata. Shokista selvittyäni tajusin,
että nehän on vetänyt kaivurilla ison vaon pienen perunamaamme läpi
joten eihän siitä ollut toivoakaan enää tonkia ainuttakaan pottua.
No eka tilanne tosiaankin potutti, kun minulle ei ollut kerrottu
että pottumaakin lähtisi tässä myllerryksessä kävelemään.
Olisinhan minä ne potut sieltä pois ennen sitä ottanut.
Mutta liekö miehetkään tiennyt ennen tätä että sinnepäin
aletaan kaivaa. No niin tai näin, mutta näinkin voi tapahtua.
(Harkitsin hetken ennekö paljastaa tällaisen nolon jutun,
mutta pitäähän tällaisiakin juttuja olla).
Kaikesta oppii ja toivottavasti tästä eres joku sai hyvät naurut,
jos nyt ei aivan vinkkiä tulevan salaojituksen varalta :)
Mutta täytyy sanoa, että salaojitus auttoi.
Ei ole piha lillunut vellistä eikä kellariin tullut vesi
ja sehän oli pääasia.
Oli se aika sekamelska koko piha. Onneksi siinä kuitenkin saatiin
säilytettyä pihassa koristeomenapuu ja vaahtera. Minusta näissä
vanhoissa pihapiireissä on juuri se hohto, että siinä on
jo joitain aivan ihania puita ja kasvillisuutta. Ettei aivan
nollasta tarvitse alkaa kasvattamaan kaikkea. Joka
päivä ihailen vanhaa koristeomenapuutamme jonka pikku
omenat painavat oksia alaspäin niin että ne kohta yltävät
maahan asti. Niille oksille, kun laittaa lyhtyjä näin
syksyn hämärissä niin mikä onkaan
sen tunnelmallisempaa.
Kommentit