Rakas rintamamiestalomme

Olemme tulleet rintamaiestalomme remonttoimisessa eräänlaiseen pisteeseen taas. Julkisivu on remontoitu uusiksi, eilen laitettiin villat yläpohjaan sekä uusi terassi on käyty tarkistamassa ja jäämme odottamaan virallisia papereita. Jotenkin on sellainen huojentunut olo, että ollaan kaiken sen uurastuksen jälkeen loppusuoralla. Vielä olisi yläkerran pintatyöt sekä sähkötyöt tekemättä, mutta sen jälkeen ei ole mitään tosi isoja projekteja tiedossa. Ainahan omakotitalossa kuitenkin eteen tulee uusia töitä (jos ei tuu niin minä olen ainkin hyvä keksimään niitä).

Tälläisessä vanhan talon projektissa kannattaa olla välitavoitteita eikä yrittääkkään tähdätä suoraan siihen viimeiseen silaukseen. Ei millään jaksa, jos ei odota kerrallaan vain yhden asian valmistumista. Mekin tehtiin aluksi toki virheitä siinä, että pyöritimme liian montaa asiaa kerrallaan. Kannattaa tehdä yksi asia loppuun ja sitten vasta aloittaa toista. Mukavinta tässä remontoinnissa on ollut se, että saa kypsytellä esim. sisustusratkaisuja ja materiaalivalintoja pitempään, kun jos tekisi aivan uuden talon. Koska kun talossa asuu niin se tavallaan alkaa kertomaan asujalle minkälaiset ratkaisut tässä talossa voisi olla hyviä. Toki on taloja joissa on jo hyvät pohjaratkaisut olemassa ja ei tarvitse tehdä mitään. Mutta meillä ainakin yksi seinä kaatui ja huonejärjestyksiä muutettiin entisestä sekä luultavasti, kun yläkerta saadaan valmiiksi niin taas huonejärjestys muuttuu.

 

Tämä projekti on kestänyt nyt 6 vuotta, mutta toki ei olla raadettu koko aikaa ja joka päivä. Mutta hermoja se on kysynyt, kun tietää että koko ajan olisi sitä tekemistä jos vain jaksaisi tehdä. On välillä ollut ohikiitäviä ajatuksia, että "voi miksei voitu ostaa valmista remonttivapaata taloa". Sekä olen ollut huolissani läheisistäni jotka ovat suuresti auttaneet tässä projektissa, että kuinka he jaksavat. 

Kuitenkin olen oppinut nauttimaan tällä "matkalla" elämän pienistä asioista ja hetkistä. Tämä on siis opettanut minua nauttimaan enemmän elämästä ja opettanut olemaan enemmän kiitollinen niin ihmisille kuin itse elämälle. On ollut ihana huomata läheisten apu ja ajan uhraus tämän kodin puolesta. Olen siitä ikuisesti kiitollinen heille. Kaikkien näiden vuosien töiden, kokemusten ja tunteiden jälkeen tästä kodista on tullut ehkä rakkaampikin.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa hyvää syyskuun alkua kaikille!