Hilloja, hilloja ja hilloja...

Tämän vuoden kesä ja parhaillaan kuluva syksy

 on ollut oikein hilloisaa aikaa. Kaikki alkoi jo ani varhain

 raparperichutneystä ja paholaisen hillosta. Kesän lopulla meno jatkui

 mansikkahillolla ja päättyy nyt omenahilloon.

Siihen väliin on mahtunut kiriskkahilloa, 

mustaherukkahilloa ja puolukkahilloa.

 Nyt vain sitten pähkäilen missä välissä ehdin kaikki syödä.

 Ilmeisesti pitää vähän jokaiseen ruokalajiin ujuttaa näitä hilloja.

Olen kuitenkin huomannut osassa hilloista, että maku on vain

parantunut hillon vanhetessa. 

Esimerkiksi raparperichytneyn maku

oli parempaa vasta viikkojen päästä, kun se oli 

kunnolla rauhassa saanut maustua.

Paraikaa odottelen, että josko omenahilloonkin

tulisi enemmän vaniljan makua, 

kun sitä sinne hillon sekaan tangollisen laitoin.


Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille!