Elämää maalaismaisemissa

Rakas lemmikkimme Naakkeli lähti viimeiselle reissulleen nyt pääsiäisenä. Persoonallinen kollikissamme jätti kyllä taakseen suuren suru ja aukon jota ei voi korvata. Samalla saimme taas muistutuksen siitä, että elämä on rajallinen meille kaikille niin eläimille kuin ihmisillekkin. Joten nauttikaa elämästä ja toisistanne, koska ikinä emme tiedä mikä hetki on se viimeinen.   -marjut-

Pääsiäinen tuli ja rairuohot itivät. Lisäsin vielä viinilasin jalkaa rusetilla kiinni valkoisia höyheniä. Näin rairuoholasi sai vielä enemmän pääsiäistunnelmaa. Hyvää pääsiäistä kaikille! -marjut-

Tilasin taannoin Hoppy Hallista kauan himoitsemani laskosverhot ja nyt ne on sitten vihdoin saatu kiinni seinään ikkunankarmien yläpuolelle. Toki uusista verhoista syntyi taas uutta inspiraatiota ja ideoita. Laitoin Pentikin vanhoihin roikkuviin isojen tuikkukippotelineiden sisään Pentikin viinilasit. Niihin istutin rairuohon siemeniä talouspaperin päälle, mutta saas nähä kuinka emännän käy. Ei ainakaa vielä ole lähtenyt itämään :) Joten pääsiäisiä ja rairuohon itämisiä odotellessa  -Marjut-

Voi elämän kevät voisi nyt sanoa. Olipa myräkkä menneellä viikolla. Voipi olla, että ei ole ainakaan minun elinaikanani tullut yhden päivän aikana niin paljon lunta, kuin viime tiistaina. Kotimatka töistä kotiin sujui suhteellisen hyvin, toki piti ajaa rauhallisesti koska eteensä ei paljoa näkynyt kun lunta tuli vaakana ja etummaisen menijän jälkeen jäi vain lumipölly. Päätiet oli jo kertaalleen ehditty aurata, mutta jälkikäteen kuulin että aamupäivällä ennen aurausta sinne oli joku jäänyt jo kiinnikkin. Kotitielle päästyäni sain aurata autollani tien pihaan asti ja jalka vain humpsahti polveen asti lumeen kun astuin autosta ulos. Toisaalta se minua vähän huvittikin kun sitä oli tullut kerralla niin paljon ja siinä neljän viiden aikoihin iltapäivällä sille lumentulolle ei vieläkään näkynyt loppua. Lumentulo oli loppunut vasta kuulemma noin 12 maissa yöllä eli reippaasti yli kellon ympärystän sit oli tullut yhtä soittoa. Isäntäni tullessa iltasella kotiin hän ei enää ollutk

Melkein unohdin postailla ihanista verhoista jotka shoppailin naistenillassa Sisustusliike Sapirasta :)   Olen pitkään jo ihaillut sisustuslehdistä maalaisromattisista tekstillisistä lenkkiverhoista ja nyt bongasin puoleen hintaan ne tuolta.. pari kertaa mietin ja sitten ajattelin, että pakkohan minun ne on sieltä omakseni ostaa kun ole niistä niin haaveillut. Voisi vielä alkaa kaduttaa myöhemmin ja sehän ei sovi :) Hieman ovat tässä kuvassa vielä ryppyiset, kun en millään malttanut odottaa kokeilua niin kauan että olisin ne silittänyt. Ja nyt ei tartte katua kyllä sitä, että ostin ne kun ovan niin ihanan yksinkertaisen komiat :)  Omasta mielestäni tyyriit nämä verhot olivat vielä alennuksen jälkeenkin mutta pakkomielteestä näihin ei päässyt muuta kuin ostamalla ja säästämäällä jossain muussa asiassa sitte. Mutta mietin tässä itsekseni, että olisikohan jatkossa mahdollista painaa kangasväreillä esimerkiksi jollain sabloonalla tms. itse lakanaan tekstiä ja tehdä sitäka

Minulle tuttu tunne on, kun kaikki on hukassa. Jopa näkkileipäpaketti oli hukassa tänä aamuna. En tiedä mihin peltirasiaan tai mihin uuteen "parempaan" paikkaan olin ne jemmannut. Aina kun keksin tällaisen paremman säilytyspaikan niin sitten en hetkenpäästä muista missä se uusin paikka on. Tämä kuvaus sopii kyllä useampiinkin juttuihin joita "järjestelen hukkaan". Avaimet ja puhelin ovat myös aika usein hukassa, kun jättelen niitä käsistäni mihin sattuu. Nyt aionkin alkaa järjestää kaaostani. Eilen olin naistenillassa jossa puhuttiin kaaoksen kesyttämisestä eri konstein. Televisiosta olen ohimennen jo katsonutkin ohjelmia kuinka kaaos kotona vaikuttaa asujiin. Sitten sinne lennähtää henkilö joka laittaa yhessä asukkaiden kanssa kodin järjestykseen. Mutta tässäkin tarvitaan asennemuutos, että sen järjestämisen jälkeenkin koti pysyy siistinä. Tässä olisi sitten vähän vinkkejä eilisestä millälailla niitä  tavaroita kannattaa alkaa vähentämään. Kun alat siiv

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille! Olemme tämän päivän taas ansainneet! -marjut-

Oli pakko palata vielä menneeseen talveen selatessani kuvia. Joten tässä vielä tunnelmia menneeltä talvelta. Vielä toki ihan talviselta taasen tuolla ulkona näyttääkin vaikka  räystäiltä vesi nokottelikin viikolla ja aurinkokin niin keväisesti lämmitti.  Talvikin on ihan kiva ja kaunis vuodenaika vaikka aina en ole ollutkaan samaa mieltä. Joskus nuoruudessa talvesta en niin välittänyt, kun oli muut intressit. Mutta jälleen nyt aikuisiällä se on tosi nasta juttu, kun meillä on talvi ja sen lisäksi kaikki muutkin vuodeajat. Mikä rikkaus se onkaan, koska ei sitä hellettäkään koko vuotta jaksaisi. Ja joka vuosi sitä uutta vuodenaikaa odottaa yhtä innoissaan. On se ihmismieli niin kummallinen :) Näihin kummallisiin mieliin lopetan muistelot menneestä ja suuntaan taas tulevaan... Terkuin Marjut

Maaliskuu maata näyttää joten voisi sanoa, että lähtölaskenta kevääseen on alkanut tänään 1. päivänä maaliskuuta. Niinkuin kaikki hyvin tietävät, että se tietää täällä Suomessa myös aika varmasti loskaa, kuraa, ikkunoiden likaisuuden paljastumista ja myös pöly tasojen pinnoilla näkyy entistä selvemmin :( Mutta toisaalta mieli alkaa piristyä lisääntyneen valoisuuden myötä ja sen vuoksi tämän kaiken kestää paremmin.  Viherpeukaloilla alkaa kädet syyhytä ja ikkunan edustat alkaa täyttyä esikasvatetuista taimista. Itse olen ajatellut esikasvattaa vähän herneen versoja koska ne yksinkertaisesti maistuvat vain niin hyvälle ja sopivat vaikka aamiaisleivän päälle.  Myös mieli halajaa tuoda pirteitä värejä sisustukseen ja pääsiäisen odotus alkaa vaikka ei enää lapsi olekkaan. Silloin annan itseni ainakin hieman sortua herkkuihin koska aion tehdä pirteän pääsiäiskakun jonka päälle laitan ihanan värisiä nomparelleja . Värikkäin terveisin -marjut-