Käsityöinspiraatioita...

Joskus syksy tuo mukanaan, ainakin minulle

sellaisen käsityöbuumin jolloin haluaa

tarttua puikkoihin tai painaa ompelukoneen

kaasua...

Taannoin innostuin kaivelemaan jälleen

vanhan perityn Singerini nurkasta pölyttymästä,

että sain vuoden nurkissa lojuneet verhot lyhennettyä.

Jotenkin olen pelännyt ottaa konettani esille ja lähteä

ompelemaan sillä ihan tälläisen pieneltä vaikuttavan työn,

kun Sngerini ei ole aina niin yhteistyökykyinen.

Käyttäjässäkin voi olla vikansa ja joskus miestä apuun

pyytäessäni tuntuukin, että hän tietää paremmin mistä sen 

langan pitää kulkea.

No nyt siis uskalsin tarttua tähän naurettavan "haastavaan"

tehtävään hyvin nukutun yön jälkeen, että hermoni ovat

jopa paremmassa kunnossa kun vanhan Singerin..

Ajattelin, että nyt suunnittelen kaiken niin valmiiksi,

että ei kun nasta lautaan ja menoksi.

Ajattelin, että olisi helpompi ommella verhot jos ne olisi

verhotangossa roikkumassa väärinpäin, koska nämä verhot

olivat aika raskaat. Pelkäsin myös siinä määrin aran värisen 

kankaan sotkeutuvan ties mihin, kun se laahaa pitkin lattiaa

ja pöytää, joten hätä keinot keksii.

Ja totta puhuakseni tämä keino pelasti minut varmasti

monelta hermojen kiristämiseltä. 

Onneksi keittiön pöytä oli jo valmiiksi ikkunan edessä niin

ei tarvinnut kuin vain pujottaa verhot tankoihin väärinpäin.

Tämä matto syntyi päivässä, kun sain inspiraation

äidin tekemistä matonkuteista. Vanhat pussilakanat ( 2 kpl)

olivat jo oman aikansa palvelleet ja nyt oli aika keksiä niille

uusi tehtävä. Pussilakanat leikattiin n. 2cm soiroille ja kun alkua

hieman avittaa saksilla niin loppumatka pussilakanan toiseen päähän

taittuukin melkein repimällä. Tietysti käänteissä pitää hieman taas

käyttää saksia. Siten keritään kude rullalle ja eikun virkkuukoukku nro 10

käteen ja tekemään matto ohjeen kera tai ilman.

Itse katselin ohjeita täältä. Mutta aikani ohjeita

selaillessani päätin, että kun haluttiin ihan yksinkertainen matto

niin teen omasta pästäni ja tämä ratkaisu sopi myös luonteelleni

paremmin, koska joissakin asioissa en ole niin pitkäjänteinen kun pitäisi..

ohjeiden silmällä pitäminen hidastaisi minun tahtiani vain.

Niinpä tein muistaakseni 8 aloitussilmukkaa ja siitä aloin

sitten virkata mattoa. Aluksi lisäilin silmukoita aina yhteen silmään

kaksi ja työtätarkkailemalla huomasin milloin tuli vähän rajoittaa

lisäämistä tai lisätä silmuja.

Sanotaan, että eihän se niin kaunis ole kuin ohejita noudattamalla

saisi, koska niissä on aina niitä kauniita kuvioitakin,

mutta itse olen ihan tyytyväinen tähän työhön.