Luistelemassa

Eilen oli kyllä ihme päivä. Minulla ei ollut mielessä ainuttakaan asiaan mitä olisi oikeastaan aivan pakko tehdä eli piti oikein keksimällä keksiä miten haluaisi lauantain viettää. Yleensä aivoihin kasaantuu jo viikolla kaikkea mitä olisi pakko viikonloppuna tehdä, mutta nyt tuntui että aivot vain löi tyhjää. Sitten ajattelin, että ehkä nyt olisi todella sitten sen mukavan tekemisen ja levon paikka jos sitä ne aivot yrittävät viestittää. Joskus pitää tehdä jotain sellaistakin mitä sillä hetkellä huvittaa eikä sellaista mitä on pakko tehdä. Pyörittelin mielessä kaikkea tekemistä mitä kivaa sitä nyt sitten voisi keksiä, kun kerrankin olisi aikaa toteuttaa jotain kivaa tekemistä. No mieleeni juolahti sitten luistelu. Me asutaan tässä kyläkoulun vieressä jossa on myös tuossa lähellä kenttä johon tehdään aina talvisin jää. 

Eikuin sitten pengastamaan kellarista luistimiä jotka ovat viime talvena sopivasti teroitettukin mutta ei sen jälkeen käytetty. Luistelu on yksi sellainen "talvi harrastus", että se on jo paljon jos käyn talvessa jäällä about 3 kertaa. Minulla ottaa aina niin kipeää jalkoihin osaksi sen jännityksen vuoksi pysyykö edes pystyssä ja osaksi varmaan on se tottumus kysymys sekä se, että tälläinen painolasti kun on luistimien päällä niin ihmekkös jos vähän tuntuu. No nyt oli sellainen fiilis että luistelua voisi taas kokeilla ja toki tälläiset fiilikset pitää heti käyttää hyödyksi koska välttämättä tämä tunne ei kauaa kestä.

 Minulla on joskus yläasteella minulle ostetut luistimet vielä käytössä ja eipä ne oikein käytössä ole kuluneet joten näyttävätkin melkein uuden veroisilta. Hieman on nyörit kulahtanut, mutta hyvin kiinni ne vielä sain. Ja eikun jäälle... 

Kyllä jalkoihin taas heti alkutekiöihin sattui ja piti vähän löyhätä nyöriä ja auttoihan se hieman. Aina sanotaan, että pitää sitoa kunnolla niin ne tukee paremmin jalkaa, mutta minulla ei ainakaan saa olla kovin kireällä. Jää oli hieman myös epätasainen ja sai vähän väistellä isompia epätasaisuuksia. Välillä piti aina huilata aidalla ja taas matka jatkui. Kädet vispasi vierellä joten nekään ei jäänyt ilman liikuntaa. Tuntui, että ihan koko vartalo sai kyllä tehdä työtä kun siellä jäällä yritin luitella ja ensinnäkin saada tasapainon kohdilleen. Päätin kivuista huolimatta luistella koska ajattelin, että harjoitusta tarvitaan ja eikä se nyt loputtomiin voi särkeä jalkoja. Ja kyllähän se loppua myöden se kipu hellittikin joten kun sinnikkäästi nyt vain jaksaisi käydä luistelemassa niin voipi olla että jossain vaiheessa kun ei enää jännitäkkään niin kovasti niin jalat alkavat tottua ja ei ota niin kipeää enää. Mutta tässäkin on se pitkäjänteisyys valttia että jaksaa vain käydä totuttamassa niitä jalkoja siellä ja olla jäällä enemmän kuin sen max. ehkä vartin. Huilaa välissä ja jatkaa taas niin ehkä se siitä iloksikin vielä muuttuu. Välillä lopussa oli jo sellaisia hetkiä, että ei ottanut jalkoihin kipeää ja tuntui että tämähän olisi tosi kiva harrastus. Toivonkin että jalkojen kipu loppuu aikanaan ja saisin tälläisen edullisen talviharrastuksen tästä kun jääkin on niin lähellä niin voisi töiden jälkeen käydä vähän luistelemassa.

Lopuksi laitoin tähän vielä talvisia kuvia täältä maalaismaisemista.

Hyvää sunnuntaita ja tulevan viikon alkua kaikille!