Hoppy Roomista oleskelutilaksi

Tällä huoneella on ollut varmaan elämänsä aikana kaikenlaisia käyttötarkoituksia. Ainakin meidän aikanamme tämä huone on ollut makuuhuoneena, olohuoneena, askarteluhuoneena eli Hoppy Roominani ja nyt viimeisi "villitykseni" on oleskelutila. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että palat ovat loksahtaneet tässä huoneessa sekä koko talossa kohdilleen. Jokainen huonekalu on löytänyt oman huoneensa ja paikkansa. Nyt voi siis sano, että emäntäkin on lopulta saanut rauhan ja mieli lepää tässä lopullisessa järjestyksestä. Eihän tämä ole sisustuksellisesti mikään silmiä hipova kokonaisuus. On ruskeaa vanhaa ovea, mummon vanhat kellertävät verhotangot joissa roikkuu melkein kaikin kirkkain värein somistetut paneeliverhot. Katossa roikkuu jostain 90-luvulta peräisin oleva ropellivalaisin (josta meikeläinenkään ei diggaa kyllä yhtään, mutta ei malta vanhaa hyvin toimivaa lamppua poiskaan heittää)... Mutta tämä on tällä hetkellä minulle ainakin sellainen toimiva ratkaisu vaikka mikään tässä huoneessa ei ole uusinta uutta vaan joltain saatua tai ostettua vanhaa.

Joskus sitten jos alkaa tympimään tämän huoneen "vanhanaikaisuus" voi alkaa sitten vaikka maalaamaan verhotankoja haluamalla värillä, ommella kivat verhot ja maalata ovet jne... Mutta tämä kaikki sitten vasta kun siltä tuntuu.

Askartelu / tietokonepöytähän ei siis koskaa oikein ole minulla käytössä vaan siihen ajautuu kaikki ylimääräinen. Tykkään mieluummin istuskella sohvalla tietokone sylissä ja tänäänkin olin tekemässä yhtä puuhaa muualla kuin askaretelupöydällä ja satuinkin leikkaamaan sopivasti housuihini reijän. Mietin siinä, että näinkään ei ehkä olisi tapahtunut jos olisin tehnyt tämän homman siellä missää kuuluukin eli tämän askartelupöydän ääressä. Mutta se ei jostain syystä houkuta, kun siihen ajautuu kaikki sinne kuulumaton. Sen kun oppisi vielä pitämään siistinä niin inspiraation iskiessä voisi olla mahdollista, että istahtaisin sen ääreen. Pöydän yläpuolella verhon takaa löytyisi hyllyiltä askartelutarvikkeetkin läheltä ja osan niistä olen kätekenyt huoneessa olevaan sohvapöytäarkkuun.

Terassin rottinkituolit kotiutuivat talveksi tähän huoneeseen ja tupperienkin aikaan ne toivat kätevästi lisäistumapaikkoja.

Tätä isoa lyhtyä rehaan huoneesta toiseen. Viikonloppuaamuisin laitan lyhdyn kynttilään tulen ja sitten tunnelmoin aamupalan sen valossa keittiössä jonka jäleen siirryn lyhty toisessa kädessä oleskelutilaan jossa se saa taas valaista kivaa tunnelmaa aamuhämärissä.

Viikonloppuaamut onkin aivan ihania, kun saa herätä juuri silloin kun siltä tuntuu. Sitten kuitenkin herään vielä sen verran varemmin kuin mieheni niin jää sitä omaa "rauhallista" aikaa omille puuhille. Tämä ei tarkoita sitä, että mieheni kovin häiritsisi minun puuhiani, yleensä se kyllä painuu aamiaisen jälkeen pihalle tai talliin hommiin. Mutta se että saa rauhassa herätä hiljaisuuteen ja aloittaa omia puuhia kiirehtimättä mihinkään tai edes puhua pälpättää heti aamutuimiin.

Yleensä siis aamiaisen jälkeen suuntaan tänne oleskelutilan sohvalle tekemään käsitöitä tms. tai nettailen tietsikalla.

Meidän pihakissa Misukin tykkää joskus tulla makailemaan vanhalle sohvalle emännän jalkoopäähän tuvan lämpöön. Siinä on sitten kiva köllötellä emännän vieressä ja saada huomionosoituksia kera rapsutusten.