Tuoksuköynnös

Tämä on taas näitä päiviä milloin tuntuu, että kun aamusta alkaa heittää härän pyllyä niin loppupäivä sujuu saman suuntaisesti.

Yritin tuossa ahkerasti tehdä koulutehtäviä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen ei järki tahdo pysyä mukana. Myös tekstinkäsittelyohjelma oli maanantaiterässä. Systeemin kaaduttua pari kertaa ja jatkuvan uudelleen kirjoittamisen sijaan päätin laittaa tehtävän sivuun. Turha yrittää jos ei valmista synny. Yritän sitten myöhemmin uudelleen paremmalla onnella.

Tehtäviä on rästissä sen vuoksi että aloitin kouluni muita myöhemmin, mutta pitää nyt vain pitää pää kylmänä ja keskittyä välillä sellaisiin asioihin josta saa virtaa.

Tänään haen kirppikseltä "tilini" ja myymättömät tavarat. Saa nähdä kuinka viikonloppuna on kauppa käynyt. En ehtinyt yhtään käydä katsomassa pöytää silloin, kun olin töissä. Toivottavasti on kauppa käynyt ja kovin paljon ei tarvitse kotiin enää raahata.

Viimeksi virkoin niistä viherkasveista ja kuinka ollakaan samaisena iltana isäntä yllätti minut Tuoksuköynnöksellä ja sahanterällä. No nyt te ihmettelette, että onpa kumma yhdistelmä. Ensinnäkin naurahdin hyvälle yhteensattumalle kun olin juuri kirjoittanut blogiin viherkasveista ja isäntä ilmestyy kasvin kanssa kotiin. Hän ei ollut yhtään tiennyt, että olin niistä postaillut. Sahalla taas on sellainen tarina, että sain isoisän vanhan sahankahvan. Siihen tarvittiin uusi terä, joten uudesta sahasta sellaisen saa kätevästi.

Puutarhahommissa tulee aina tarvetta sahaan ja onhan nättiin sekä luonnolliseen kahvaan aina mukavempi tarttua kuin kylmään muoviseen.

Sanoisin, että sata kertaa kauniimpi kuin nykyajan muovikahvat. Ennen on osattu tehdä ja arvostaa kaunista sekä luovaa kädenjälkeä. Saman asian huomaa entisajan rakennuksissakin.

Tämä tuoksuköynnös oli myös kaunis. Kukat olivat jo nupuillaan olleessa niin söpön muotoisia ja auettuaan ihanan tuoksuisia.

Tuoksuköynnös (Stephanotis floribunda) pitää hajavalosta. Se pidetään poissa suorasta auringonvalosta keväästä syksyyn. Näin talvella se suosii viileätä kasvupaikkaa.

Kukkiessaan tuoksuköynnöksen multa pitää olla koko ajan kosteana, sillä kuivuminen saa kukkanuput putoamaan. Kuitenkin jos talvella kasvi pidetään viileässä mullan tulee olla kuivempaa.

Lannoittaminen tapahtuu joka toinen viikko keväästä syksyyn vähätyppisellä lannoitteella. Talvella ei lannoiteta.

Hoito-ohjeiden jälkeen kiinnitin huomiota tämän ihanan kasvin lisäämismahdollisuuksiin. Eli lisääminen tapahtuu puutumattomista tai hieman puutuneista pistokkaista, joita voi ottaa mihin vuodenaikaan tahansa.

Kunhan saan kannettua kaupasta taimimultaa niin kokeilen heti lisäämistä.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Toivoo Marjut