Elämä arjessa jälleen...

Arki on täällä taas loman jälkeen, mutta niin on viikonloppukin. Mietin eilen,

että kuinka onkaan ihana tunne taas, kun on palannut töihin niin

osaa arvostaa viikonloppuakin eri lailla. 

Arjessa saa suunnitella ns. "palkintoa" työviikon jälkeen itselleen 

viikonlopuksi.

Nyt tuntuu,

että nauttii taas tällaisista asioista arjessa valtavasti, jotka

ehkä lomalla oli vain sellaisia ihan jees juttuja ja kaikki ne matkat

olivat niitä Must juttuja.

Mietin että loman jälkeen ensimmäinen viikko olisi ihan nihkeää töissä,

mutta ainoastaan pari ensimmäistä päivää alkuviikosta oli, että

voi APUA taas pitäisi jaksaa joulukuuhun ennenkuin on seuraava

vähän pitempi loma.

Toisaalta kuitenkin olen päässyt heräämisrytmiinkin todella

hyvin ja oikeastaan onkin ihan jees, ettei se nukkuminen venähdä

todella pitkäksi niinkuin se lomalla pakkasi venähtämään.
 Sitten tuntui että oli takussa koko päivän
 ja jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin ei saanut oikeastaan
 sitä vähääkään mitä olisi tarvinnut.
 Luin myös jonkun tutkimuksen Kunto Plus lehdestä,
 että hyvä unimäärä sydämelle olisi nykyään 7 tuntia.
 Ja tämähän tieto oli tälle sydänvikaiselle
 hyvä uutinen,
 koska se tietää sitä että saa lukea hyvää kirjaa vähän pitempään illalla :)

Ja mietinkin että auttaako vähempi yöunta myös ainaiseen väsymykseeni.

Toisaalta olen miettinyt tuota väsymystäni, että kuinka paljon nykymaailman kaikki

äänet rasittaa esim. alitajuisesti ihmisien aivoihin väsyttäen niitä.
 Joka puolella

soi puhelimet, lapsien aiheuttama joskus hyvin korkea melutaso, autot ym.

kulkuneuvot ja tööttäykset, muiden ihmisten puheen sorina...

Kaikkihan nämä kuuluu elämään, mutta onko sitä tutkittu kuinka paljon

melu aiheuttaa stressihormonien kasvua ja sitä myötä väsymystä.

Nyt tunnen jopa, että minähän nautin tästä

rutiinista joka syntyy töihin menosta. Se luo tiettyä turvallisuuutta
ja jatkumoa elämään.

Mutta tällaisia elämän pohdintoja tälläkertaa.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!