Lapsettomuus

Viime viikonloppuna emännöidessäni tupperkutsuja esittelijä sai kahdet lisäkutsut vierailtani ja toiset oli jo tänään. No minähän tottakai olin tällä kertaa vieraana. Kyllä se onkin ns. "helpompi rooli" se vieraana olo kuin emäntänä koska siinä pääsee paljon helpommalla ja ilman stressiä. Vaikka joskus jonkin asian vuoksi on nähtävä vaivaa ja se vaiva palkitaan aina kuitenkin tavalla tai toisella. Tällä kertaa kutsuilla oli ihana vauveli jota pääsin siinä sivussa vähän hoivailemaan.. taas iski sellainen pieni vauvakuume :) Kääk! Joskus niin syränjuuria myöten kirvelee kun oman lapsen saanti on lähes mahdotonta sydänvian vuoksi. Mietin joskus, että eikö joku voisi tulla ja sanoa vain, että kyllä kaikki järjestyy ja voisin alkaa suunnitella perheenlisäystä, mutta toisinaan olen suopunut ajatukseen jo että sitä lahjaa ei minulle suoda. Osaksi varmasti kirjoittelen tätä blogiakin ja hössötän koko ajan kaikkea etsien elämälle uutta suuntaa ja tarkoitusta, koska useimmilla minun ikäisillä naisilla tässä vaiheessa on jo lapsi / lapsia tai ainakin tulossa. Toki olen monesta ihmisestä ja asiasta kiitollinen tässä vaiheessa elämässäni ja osaan antaa arvoa itsessään tälle elämälle, että saan elää sairaudestani huolimatta. Mutta kuitenkin on hetkiä, että asiat voisivat olla myös toisella tavalla ja miksi minulle on suotu niin paljon vastoinkäymisiä elämässä. Sitten taas mietin, että eihän minun vastoinkäymiset ole mitään joidenkin toisten vastoinkäymisten rinnalla, että onhan sitä paljon suurempiakin vastoinkäymisiä ihmisillä. Se taas pudottaa tai voisiko sanoa tällä kertaa nostaa maan pinnalle takaisin ja ryhdistäydyn. Olen myös toivonut saavani jostain vertaistukea, mutta on hankalaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Voi olla, että jos löytäisin niin tämä on toisaalta niin arka aihe, että kaikki eivät välttämättä olisi valmiita tästä asiasta puhumaan ainakaa ventovieraalle ihmiselle. Toki paljon puhutaan mediassakin lapsettomuudesta ja sen hoidoista sekä keskustelupalstoilla puhutaan samoista asioista. Mutta koen että asiani on eri, kun hoitoa ei minun tapauksessani ole kun kyse on omasta sairaudestani joka estää raskauden. Mutta halusin tätäkin kautta purkaa tuntojani ja jos jotakain tämä asia kosketti niin luottamuksellisesti toki voi ottaa sähköpostilla minuun yhteyttä niin voimme jutella asiasta lisää.
 
Tälläinen toinen postaus sunnuntaille, mutta nyt oli sellainen tunne että pakko oli päästä sanomaan tämä asia ilmoille. Kiitos teille jotka jaksoitte lukea vuodatustani ja jakaa kokemukseni.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Marjut, toivottavasti saat postia ja vertaistukea tuossa asiassa. Itse voin vain yhtyä siinä mielessä aiheeseen, että jollain me sen tyhjän sylin täytämme senkin jälkeen kun lapset lähtevät pesästä, itse vain olen jotenkin tuosta vaiheesta vasta siirtymässä uuteen. Ja voihan olla, että ikäkin tekee tehtävänsä, ettei ihan enää ole virtaa niin kuin nuorempana ja kun ei tuo lähestyvä viiskymppinenkään ole villityksiä tuonut mukanaan, ainakaan minulle:) Tämä nyt poikkes vähän aiheesta, mutta tosiaan sinulle hyviä yhteyden ottoja. Ymmärrän tuon kaipauksen, koska itse aikanaan kaipasin vertaistukea jo aikuiseksi varttuneisiin 60-luvulla syntyneisiin keskosiin, olisi vain ollut kiva jakaa hermosto- ja tunneasioita. Olet minusta ihailtavan rohkea, kun otat arkoja aiheita esiin. t. Jaana
Marjut M sanoi…
Kiitos sanoistasi. Elämässä ihminen joutuu kyllä taistelemaan monen asian eteen että pysyy raiteilla ja löytää uuden suunnan elämässä. Mutta aina se uusi suunta on kyllä ennemmin tai myöhemmin löytynyt joten siihen ajatukseen voi kyllä aina sitten tuudittautua. Mutta sinusta Jaana olen kyllä niin iloinen että meidän raiteet kohtasivat ja olemme saaneet keskustella asioista ja toivottavasti keskustelumme vielä jatkuu kaikista näistä maailman iloista ja suruista. Kiitos sinulle vielä :)

Suositut tekstit