Poroholman merellisessä miljöössä

Vanhalta Raumalta ajelimme Poroholman lomakeskukseen leiriytymään. Saimme hienosti paikan aivan meren ja sataman äärestä johon ilta-aurinko paistoi hienosti joka ilta. Tultuamme Poroholmaan lauantaina oli siellä aika mukavasti vielä tilaa, mutta kyllä loppulomastamme seuraavan viikon puolessa välissä alkasi paikka kuhisemaan karavaanareita, mökkiläisiä, telltailijoita, veneilijöitä ja lintubongareita. 

Lintubongarit lähtivät satamasta lähtevällä yhteysaluksella Kylmäpihlajaan bongaamaan harvinaista lintua jota ei oltu Suomessa nähty ilmeisesti nyt vasta kuin toista kertaa. Pieni se kuulemma oli ja ilmeisesti ruosteen väriä pyrstön alla jos huhu oikein kertoi :) Mutta niitä bongareita oli paljon! Ja kyllähän siinä oman Canonin kittiputkella sai kalveta rinnalla bongareiden putkiin verrattuna. Oli ne niin massiivisen suuria. Siinä on jo työtä kantaa niitä.

Kamerasta puheen ollen sain kuitenkin sillä omallani jälleen tallennettua kuvia matkastamme. Kännykkäkamera petti reissulla, mutta onneksi seitsen vuotias Canon toimi moitteettomasti jälleen.

 Joutsenperhekin tuli tervehtimään matkailijoita aivan rantaan asti. Sulo joka yleensä pelkää vettä teki kaksi hämmästyttävää juttua tällä reissua. Ensiksi se meni tervehtimään joutsenperhettä ehkä liiankin lähelle rantaa. Ilmeisesti se oli isäjoutsen joka sihaji kuin kissa Sulolle. Siinä vaiheessa me vaihdettiin maisemaa, koska uskon, että untuvikkojaan suojelevalle isäjoutsenelle saattaa jäädä toiseksi.

Toiseksi Sulo uskaltautui mieheni perässä kiville rantaan. Sitten sainkin heistä kivan kuvan jota muokkasin mustavalkoiseksi.

Reissu meni muuten ihan mukavasti, mutta sain aamusaunan jälkeen eräänä päivänä jonkinlaisen pyörtymiskohtauksen ja jouduttiin tilata ambulanssi. Pelästyin niin kovasti koska aiemmin ei ole tapahtunut sellaista ja ajattelin, että nyt on jotain vakavempaa kyseessä kuten sydänvikaan liittyen. Tilanne meni kuitenkin aika nopeaa ohi ja ilmeisesti lämmönvaihtely ehkä nestehukka tai sokeritasapainon vaihtelu vaikuttivat asiaan. Näistä olen nyt yrittänyt pitää huolta, että tämä ei tapahtuisi uudelleen. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Näistä maisemista ja tunnelmista palasimme takaisin Pohjanmaalle. Kyllä kuule kirpaisi lähteä auringonpaisteesta tänne kylmään viimaan ja sateeseen, mutta ehkä se aurinko täälläkin pian näyttäytyy... toivottavasti !

Terveisin Marjut