Ole rohkeasti oma itsesi

Olin tuossa taannoin vesijuoksemassa. Siitä on tullut yksi rakkaimmista harrastuksista. Veren maku suussa en tykkää mennä vaan omaan tahtiin. Silloin mielestäni siitä tulee tehokasta ja rentouttavaa samaan aikaan.

Sattumalta siinä polskiessani satuin kuulemaan erään isän ja pojan keskustelun. Isä patisti poikaansa uimaan toiset ½ kilometriä vaikka poika olisi tahtonut mennä leikkimään. Huomasin, että isä on aika voimakastahtoinen persoona ja poika hyvin vaisusti esitti oman mielipiteensä. Isä isoon äänen huusi pojalleen, että nyt altaaseen uimaan toiset ½ kilometriä.
Hän yritti lahjoa herkuilla ja sanoi, että ei mitään leikkimään vaan uimaan nyt vaan.

Mielessäni minusta tuntui niin pahalta sen pojan puolesta. Uinti ei välttämättä ollut hänen juttunsa vaan isän. Eikö lapsi saanut olla lapsi vaan isän jatke? Mietin myös kuinka monella lapsella on sama kohtalo, että hänestä yritetään tehdä jotain sellaista millaista vanhemmat hänestä tahtoo eikä sellaista millainen hän itse tahtoisi olla.

Hetken ajan kuluttua itse olin mennyt poreisiin ja huomasin pojan pallon kanssa altaan reunalla. Hän oli päässyt leikkimään, mutta en tiedä oliko joutunut uimaan vielä. Mutta hyvä mieli jäi siitä, että hän oli päässyt vielä leikkimäänkin.

Koulumaailmassakin jo pienestä pitäen keskitytään enimmäkseen sellaisiin asioihin mihin lapsella ei ole luontaista kiinnostusta ja se voi näkyä numeroissa. Sen puoleen, että keskityttäisiin näihin heikkoihin puoliin pelkästään, tulisi mielestäni vahvuuksiin keskittyä suhteessa enemmän. Perusasiat on kaikkien hyvä oppia elämässä mm. lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, koska niitä tarvitaan tässä maailmassa.

Monesti voivotellaan heikkoa taitoa esim. liikunnassa, mutta onko otettu huomioon, että samainen lapsihan on tosi hyvä rakentelemaan legoilla. Taitoja siis on, mutta jotenkin tämä yhteiskunta luo normit ja jos niistä poikkeat olet jotenkin vajaa.

Itse olen ollut aina koulussa liikunnassa heikko, enkä ole loistanut oikein muutenkaan missää tai no ainakaa yhteiskunnan luomien normien puitteissa. Kuitenkin olen huomannut aikuisemmalla ikää, että minulla on valtavan suuri sisäinen maailma. Ehkä olen joutunut sen osittain luomaankin elämänkokemusten muokkaamana, mutta kyky selvitä tästä maailmasta omien sisäisten voimien kautta on yksi vahvuus mikä ei ole numeroituna koulujen todistuksessa. Olen tavallaan hiljaisesti vahva. Se on tiettyyn rajaan asti hyvä asia, mutta jos pitää liikaa asioita sisällään kääntyy se itseään vastaan. Mutta toivon, että tämä uimahallin poika löytää sen vahvuuden kertoa isälleen, jos uiminen ei ole hänen juttunsa tai sitä on liikaa. Ei asioita kannata padota niistä tulee ajan mittaan vain isompia ja ylitsepääsemättömämpiä kummankin osapuolen mielessä.

Toivon kaikille voimaa kohdata vaikeat tilanteet heti eikä padota niitä sisään!