Luosto, Lapland

Joulun välipäivinä lähdimme asuntoautolla Luoston maisemiin rentoutumaan ja etsimään kauan kadoksissa ollutta lunta :) No sieltähän sitä löytyi vaikka millä mitalla. Vaikka asteita oli heti parinkymmenen päälle niin kyllä se mieltä lämmitti kun lunta näkin. Kun siihen on tottunut niin kyllä sitä alkaa kaipaamaan jos kotimaisemissa sitä ei viimeistään ennen joulua alkaa näkemään.Varmasti suuri syy siihen ettei joulumieltä tänä vuonna löytynyt oli juuri tuo lumen puute. 

Ennen matkaa suuntasimme Mustiin ja Miirriin Sulon kanssa ja hommasimme hänelle uudet talvivaatteet. Vanhat oli käynyt jo pieneksi. Pieni harjoittelu piti varusteiden kanssa pitää ennen reissua ja hyvinhän se Sulolta sujui.

Karavan parkki oli aivan laskettelurinteen läheisyydessä. Itse emme lasketelleet eikä hiihdetty mutta yllätimme itsemme pulkkamäestä. Olihan se astetta isompi kuin mihin olemme täällä tasamaalla tottuneet. Tuli aivan lapsuus mieleen ja hyvähän se on, että se lapsen mieli on säilynyt aikuisikään saakka :)

Maisemat ja varsinkin aamun sarastus ja iltapäivän hämärtyneisyys oli kaunista aikaa. Joskus haluiasin nähdä kyllä ruskankin Lapissa. Kuvista se on niin kaunis joten ihan itse koettuna se varmasti on unohtumaton elämys.

Bongasimme Luoston maisemista myös lasisia igluja. On varmasti mielenkiintoista olla asustaa niissä ja bongailla öistä taivasta sekä revontulia. Paljon liikkeellä oli ulkomaalaisia ja heille tämä kaikki varmaan oli monin verroin elämyksellisempää kuin meille lumeen jo tottuneille. Moni ulkomaalainen ihasteli meidän Suloa ja eräs kysyikin jopa että onko se koira. Kerranhan Suloa on vanhainkodissa meinattu kissaksikin ja onhan hänessä niitä ulkoisia sekä sisäisiä piirteitä kissasta huomattukin :)

Alkupäivät oli huurteista ja valo laittoi koko paikan kimmeltämään kuin kaikki olisi yhtä timanttipölyä vaan. Timanteista puheenollen meinasimme mennä Ametistikaivoksella käymään mutta tulimmekin toisiin aatoksiin. Toki piipahdimme ostoksilla sitten Pienessä Kaivoskaupassa josta ostimme matkamuistoja. Tällähetkellä kannan kaulassani kaunista lilahtavaa ametistikorua ja tottakai uskon ametistin parantaviin vaikutusksiin joita ovat mm. virskitää kehoa, hoitaa ihoa, virkistää väsyneitä silmiä, auttaa muutostilanteissa yms.. 

Tälläistä tälläerää ja palailen vielä näihin maisemiin ainakin yhdellä postauksella.

Hyvää loppiaisen jatkoa

toivoo Marjut