Juurespata

Tällä kertaa ajattelin laittaa tänne blogin puolelle reseptin, joka on mukavempi tehdä silloin, kun on enemmän aikaa. Nyt kun meitä kansalaisia on kehotettu olemaan kotosalla niin tämä ruoka sopisi hyvin tähän aikaan. Olen muutamia kertoja tehnyt pataruokia uuniin, yleensä naudan- ja sianlihasta. Olemme kuitenkin pikkuhiljaa alkaneet yrittää vähän vähentää kumpaistakin ja alkaa syömään kevyemmin.

Nyt oli sattumoisin hyvät ainekset tälläiselle juurespadalle jääkaapissa ja päätin kokeilla sellaista. 

Ainekset:

n. 7 keskikokoista perunaa

n. 4 porkkanaa

1 keltasipuli

1 punasipuli

2 kasvisliemikuutiota

vettä

Ensimmäisenä kuorin ja pilkoin perunat, porkkanat ja sipulit. Laitoin ne pataan ja vettä sen verran, että kaikki peittyi. Sekaan laitoin kaksi kasvisliemikuutiota. 

Laitoin uuniin 185 astetta (kiertoilmauuni) ja annoin olla n. 1h 45minuutti ja vielä loppulämmöillä noin ½h.

Tässä tulee noita noin arvioita sen vuoksi, kun en ollut tarkka noiden mittojen ja aikojen kanssa, kun en tiennyt reseptin päätyvän tänne. Toki riippuuhan ainesten määrät tässä vähän siitäkin kuka tekee ja kuinka monelle. Toinen voi tykätä jättää esim. perunan pois kokonaan ja korvata sen muulla juureksella tms.

Lisäksi huomasin pakkasessa broilerisuikaleita. Paistoin ne pannulla ja lisäsin omalle lautaselle niitä padan sekaan. Yhtäkkiä juurespata olikin muuttunut kanakeitoksi. Hyvin maistui broileri tälläisen juurespadan seassa. Broilerin voi myös korvata soijapaloilla. Kerran sain tosi hyvää kasvissosekeittoa ja siihen sai laittaa soijapaloja mukaan. Tosi kiva, kun soseessa oli jotain pureskeltavaakin.

Aina lihan ei ole pakko olla keiton tai padan seassa vaan sen voi lisätä ennen syöntiä mukaan. Tälläinen on myös kätevää silloin, kun osa ruokailijoista on kasvissyöjiä. Toiset voi lisätä sitten lihan joukkoon loppuvaiheessa ennen syöntiä. Näin ei tarvitse tehdä montaa ruokaa.

Mietinkin, että jos oikein paljon jää pataa niin lopusta voisi kokeilla tehdä vaikka juuressosetta. Voisin lirauttaa joukkoon hieman kermaa niin uskon siitäkin tulevan oikein hyvää.

Terveisin Marjut