Ajatuksia ajasta kiitosten kera

Viime vuonna tähän aikaan olimme Kreikassa Rodoksella lomailemassa. Tänä vuonna eletäänkin näihin samoihin aikoihin aivan eri tunnelmissa ihan täällä kotisuomessa. Rodoksella shoppailin silloin hyväntuoksuista palasaippuaa jo hamstraamisen rajamailla ja nyt sillä sitten pestään käsiä ahkeraan. Ei siis ihan turhaa hamstrausta, jos nyt asiaa ajattelen. Joskus syy jollekin asialle löytyy myöhemmin.

 Nytkin meillä oli tarkoitus pääsiäisenä olla matkoilla, tosin kotisuomessa Kuusamon maisemissa. Se peruuntui tietenkin mikä ei sinänsä harmittanut, kun otti tilanteen huomioon. Pääasiana oli oma ja muiden terveys. Tällaisina hetkinä sitä huomaa mikä todella on tärkeää ja pysähtyy sen äärelle. Välillä, sitä itsekin elää niin pää pilvissä ja haaveilee kaikenlaisista, mutta loppupeleissä ne tärkeimmät asiat ovat ihan siinä ihmisen elämässä jo valmiina. Niistä tulisi pitää huolta ja nauttia mitä jo on, koska huomisesta ei tiedä.

Koronaepidemia on laittanut kyllä miettimään asioita. Tämä koko juttu alkoi silloin, kun itse sain lääkäriltä puhtaat paperit epäillystä sarkoidoosista. Sen jälkeen tuntui, että aina tulee jokin uusi uhka elämääni, kun toisesta pääsee. En ymmärrä, kuinka pitkään keho tai tässä tilassa pikemminkin aivot jaksaa jatkuvan selviytymismoodin alaisena. Nyt olenkin pyrkinyt huolehtimaan terveydestä paremmin ja asettamaan sen etusijalle elämässä. 

Riskiryhmäläisenä olen erityisen tarkka asian kanssa ja suoraan sanottuna jatkuvasta "uhkien" kierteestä toiseen eläneenä tilanne alkaa vitu... Sanotaan, että pitää miettiä, että toisilla on vielä huonommin asiat, mutta kuinka kauan ihminen oikeasti pystyy sillä itseään lohduttamaan. Pikkuhiljaa tämä sanonta alkaa omassa elämässäni ainakin olemaan puhki kulutettu, kun mennään vastoinkäymisestä toiseen. Lohduttaako sanonta loppuviimein ketään, mielestäni ei. Mielestäni se on tunteiden vähättelyä, koska jokainen tunne minkä tuotamme vaikuttaa meihin eikä se poistu sillä, jos toisella menee huonommin. Päin vastoin, emotionaalisena ihmisenä sitä alkaa tunteilla myös niiden ihmisten puolesta, joilla totta tosiaan menee huonommin. Pian sitä onkin huonommassa jamassa itse kuin aiemmin. Niinkuin lentokoneen turvaohjeissa neuvotaan: auta ensin itseäsi, sitten vasta toisia. Eli muistetaan huolehtia itsestä ensin niin mahdollisesti pystytään sen jälkeen huolehtia toisista eikä pelkästään sääliä heikommassa asemassa olevia.

 Vaikka pahalta tuntuukin niiden puolesta, jotka ovat tämän kauhean viruksen uhreja tai heidän läheisiään niin osalle meistä tämä on voinut opettaa myös jotain. Tuntuu, kuin tämä olisi pitänyt tapahtua, että ihmiset heräävät miettimään omaa elämäänsä eri kanttilta ja nostaa esiin ne tärkeimmät asiat. 

Paljon on ollut mielessäni ne ihmiset, jotka ovat olleet eturintamassa, joutuen altistamaan itsensä tälle virukselle. Toivottavasti hoito-, siivous ja palvelualojen ihmisten panos tässä yhteiskunnassa huomataan viimeinkin. Toivon todella, että heidät palkitaan moninkertaisesti. 

Uskon myös, että suomalaisen ruoantuottajien arvostus on noussut laajalti ja herätty ihan oikeasti siihen mistä se ruoka tulee silloinkin, kun maassa on tälläinen "tila" päällä. Aika huonostihan meillä asiat voisivat olla, jos oltaisiin ulkomaalaisen ruoan varassa. On siis todella hienoa, että meillä on maalla ahkeria ihmisiä, jotka jaksavat päivästä ja vuodesta toiseen tuottaa meille ruokaa pöytään. Vaikka näitä asioita on arvostanut aika pitkälle ennenkin niin kyllä niiden merkitys korostuu näinä aikoina. Kuinka hienoa on saada pöytään kotimaista ruokaa ja juomaa. 

On ollut myös hieno huomata kuinka yritykset ovat keksineet luovia ratkaisuja helpottaakseen ihmisten ostoksilla käyntiä. Ruoan tai ihan minkä tuotteen saa noutaa vaan tai se tuodaan ihan kotiovelle asti täällä maallakin. Myös kaikenlainen uuden innovointi kukoistaa myös kriisiaikanakin. Tulee uusia tapoja "käydä" messuilla netissä sekä aletaan lennosta valmistamaan suojavaatteita. Hieno huomata, että tilanteista selvitään ja meillä on luovia yrittäjiä, jotka auttaa meitä hädänkin hetkellä.

Olen vuosien ajan sanonut, että vaikka veri vetääkin, joskus aina kovasti ulkomaille niin onhan se lottopotti ollut tämän sydänsairauden kanssa syntyä Suomeen. Täällä on ensiluokkainen terveydenhuolto, joka on suhteessa hoidon määrään edullista ja säät suosivat suurimmaksi osaksi sydänsairasta. Myös meillä on aivan upea luonto ja hienoja sekä sitkeitä ihmisiä. Mutta myönnettäköön, että aina on kiva käydä seikkailemassa muuallakin. 

Seikkailua odottaa myös tämä keijunmekko, joka kovasti toivoisi jo ulospääsyä. Vielä se ei ole ihan mahdollista, mutta pian se kesä sieltä tulee. Hyvää kevään jatkoa kaikille ja Kiitos ihan jokaiselle siitä, että kannetaan oma korsi kekoon tänä korona-aikana. Yhdessä selviydytään.

- Marjut -